Kesäloma – työn ja vieraiden aikaa

Heinä- elokuussa on täällä Ecuadorin viidakkoalueella koululaisten loma ja näinä kuukausina olemme jo monien vuosien ajan saaneet vastaanottaa aktioryhmiä, jotka saapuvat eri puolilta maailmaa tutustumaan työhömme ja tukemaan sitä.

Tänä vuonna erityisen jännitysmomentin aktioiden järjestelyyn toi se, että allekirjoittanutkin lähti "lähetysmatkalle" juuri ennen lomien alkua ja vieraiden saapumista: Suomeen hautaamaan ystävää ja viemään viidakkoseurakunnan terveisiä Vapaakirkon kesäjuhlille. Jännitystä tuotti se, että Ecuadoriin palattuani aikaa aktiolaisten asunnon vuokraamiseen ja kalustamiseen olisi vain viikon verran.

Pääkaupungin ja viidakkoalueen yhdistävä tie oli tällaisessa kunnossa.

Suomalaisen Legacy-tiimin vierailun ajaksi reitti saatiin kuitenkin auki

ja seuraavan kerran maanvyörymiä tuli vasta palattuamme kotiin heitä viemästä.

Suomen matka tuli ja meni ja viidakossa minua odotti yllätys: ystävystyminen naapuripariskunnan kanssa, joka tarjoutui majoittamaan vierailijat kodissaan ja vieläpä avaamaan loma-asuntonsa ovet nuorten viidakkoleirille! Richard alkoikin samantien nikkaroida bambuvuoteita ja yhdessä haalimme kokoon verhoja, tyynyjä, astioita ja muuta tarpeellista. Hän myös näki yöllä unen, jossa hän lakaisi ja kuurasi kaksikerroksista taloaan. Aktioryhmien säännölliset ylistys- ja rukoushetket koskettivat tätä pariskuntaa ja Inés kuuntelee matkapuhelimelleen äänittämiään lauluja edelleen matkustaessaan bussilla ja kulkiessaan viidakon poluilla.

Latin Link -järjestön lähettämä Step-tiimi
pääsi maistamaan toukkavarrasta!
(Kuva: Step-tiimin arkisto)

Ensimmäinen aktiotiimi saapui heinäkuun alkupäivinä Pohjois-Irlannista ja Englannista, tavaten toisensa ensimmäistä kertaa vasta Bogotán (Kolumbia) lentokentällä. Nämä kahdeksan nuorta naista hioutuivat saman tien tiiviiksi työryhmäksi ja heidän yhteytensä toisiinsa, isäntäpariskuntaan ja meihin muihin oli kaunista ja koskettavaa. Pari tiimiläistä oli opetellut etukäteen espanjankielisen Tässä ovat käteni -laulun ja lisäksi he olivat valmistelleet laulun teemoja tukevia askartelutehtäviä, pelejä, leikkejä ja muistolauseita. Syntyipä aktion aikana myös aivan uusi, espanjankielinen raamattulaulu ja yllätys oli suuri, kun kuulin myös samoihin aikoihin Kolumbiassa ja Venezuelassa järjestettyjen Jippii-leirien pohjautuneen samaan teemaan: Tässä ovat käteni!

Englannin tunneille osallistui kaikenikäisiä
pienistä lapsista aina aikuisiin saakka.

Vietimme iltapäivät Rukullaktan, Tambayakun ja Ita Kiwilinan kylissä toteuttaen päiväleirejä ja aamupäivisin nämä ystävät opettivat englantia, urheilua ja musiikkia Yawarin kyläkoulun tiloissa. Näillä lomakursseilla saimme kohdata yli 80 lasta ja nuorta vanhempineen – monet heistä minullekin uusia tuttavuuksia. Yawarin nykyinen kyläpäällikkö oli mukana niin aktioryhmän tervetulotilaisuudessa, kuin Rukullaktan päiväleirin päättäjäisissäkin ja myös Rukullaktan kyläpäällikkö lähetti pienen tyttärensä paikalle. Päiväleireillä meillä oli apunamme omia nuoriamme, jotka rohkaistuivat opettamaan myös Raamattua kylien lapsille. Ehdimme myös Pachakutikiin rohkaisemaan lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka ovat päättäneet seurata Jeesusta.

Vaikka yhteistä kieltä ei ollut,
olivat jäähyväiset haikeat!

Hyvä ystävämme Abby saattoi Britannian tiimiä mennen tullen ja kyydit hoituivat yhdellä niistä keltaisista busseista, joilla saimme ajella jo seitsemän vuotta sitten! Quiton tie oli poikki maanvyöryjen vuoksi, mutta kiertoreitillä oli paljon nähtävää ja koettavaa tälle innokkaalle tiimille. Allekirjoittanut pääsi bussin kyydillä kokemaan lyhemmän, mutta rankkasateiden rikkoman Quiton reitin noin viikkoa myöhemmin, ja päädyimme tuomaan myös Suomi-aktiolaiset kotiin kiertoreittiä pitkin. Ecuadorin Pacto-kirkko tarjosi heille yösijan, aamiaisen ja kyydin lentokentältä viidakkoon. Mukaan lähti myös nuori ystäväni Ruth vuorilta, Cashaloman kylästä.

Oli koskettavaa rukoilla yhdessä työalueen puolesta.
Tiimiläiset pääsivät siunaamaan alueen kristittyjä myös henkilökohtaisesti.

Tämän suomalais- ecuadorilaisen tiimin kanssa aloitimme yhteisen aikamme tutustumalla työalueemme karttaan ja rukoilemalla työn puolesta. Erityishuomiota saivat alueen ääripäät – Bellavista Altan kylä jokivarressa, josta työ aikanaan Paukkaloiden johdolla alkoi, sekä Pachakutikin kylä Galeras-vuorijonon toisella puolella, jossa quitolaisen seurakunnan toimesta alkanutta työtä olen saanut olla tukemassa jo jonkin aikaa. Näiden kahden päivän vierailujen lisäksi järjestimme viidakkoleirin Rukullakta-Yawarin nuorille – leirin, jonka kautta niin minun, kuin Inés-emäntämme edesmenneen isän unelmat alkoivat toteutua! Leirin jälkeen yksi aktiolaisista näki unen, jossa nuoremme – valkeissa vaatteissa ja kasvoiltaan eri näköisinä – leikkivät ja ihastelivat perhosia keskellä metsää, erilaista, kuin tämä meidän viidakkomme. Toinen aktiolainen näki kuvan tarkasti aidatusta viljelyksestä, jonka sisällä satoa korjattiin turvallisesti ja tähkä kerrallaan, vaikka vihollinen ärjyikin aitauksen ulkopuolella.

Viidakkoleiri oli ainutlaatuinen elämys niin nuorillemme,
kuin mukana olleille tiimiläisille.

 Jokainen heinä-elokuun vieraistamme pääsi myös käymään tontilla, jolle tahdomme pian rakentaa perheiden talon ja tukiopetuskeskuksen. Tulkoon siitäkin sellainen Taivaan Isän viljelys, jolla sato saa rauhassa kasvaa ja kypsyä, jossa ihmetellään Hänen lahjojaan ja nautitaan siitä puhtaasta uudesta elämästä, jonka vain Jumala voi lapsilleen antaa.

Kuvassa monta rukousvastausta
– suomalaisten tuella hankittu työautomme,
Jeesusta rakastavia ja
lähetysnäkyä sydämessään kantavia nuoria
ja – niin, kuva on otettu tontiltamme käsin :)

Saatettuamme valtaosan aktiolaisista kotimatkalle palasin vielä viikoksi emännöimään kahden suomalaisen ja neljän vuoriston nuoren muodostamaa "kesäsiirtolaa". Ehdimme käydä uudemman kerran Pachakutikissa ja kohdata Rukullakta-Yawarin nuoria musiikin ja urheilun parissa.

"Se, että otat vastaan niin monia ryhmiä ja ihmisiä tutustumaan lähetystyöhön on todella merkittävää tälle sukupolvelle", kirjoitti yksi aktiolainen kotiin lähtiessään. Olipa mukavaa viettää "erilainen loma" näiden parikymppisten (+/-) kanssa ja jakaa unelmia puolin toisin. Ne unelmat, jotka alkoivat toteutua tänä kesänä, odottivat sitä, että juuri nämä nuoret kasvaisivat ja voisivat iloita niistä kanssamme.

Rukoillaan, kylvetään ja rohkaistaan nuoria ympärillämme unelmoimaan rohkeasti Jeesukselle!

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

ps. Step-tiimin tarkemman matkaraportin voi lukea täältä:

1. viikko

2. viikko

3. viikko

Joulu, perheiden juhla

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.» Matt. 1: 20-21 

»Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille (perhekunnille), koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.» 1. Moos. 22:18

 

Latinalaisen Amerikan Jippii ei ole vain lapsityötä, vaan tahdomme tavoittaa ja palvella kokonaisia perhekuntia, jotta ne vahvistuisivat ja tulisivat osaksi kristillistä yhteisöä.

Guerrero Aguilarin Jippii-perhe järjesti autotallissaan – siellä, mistä Venezuelan Yupi-työ aikanaan alkoi! – joulujuhlan kaupunginosansa perheille.

Ecuadorilaisessa Rukullaktan kylässä tukiopetushankkeen perheet juhlivat joulua koulun kentällä.

Alla oleva kuvaraportti on Venezuelan Misia Juliasta,

tästä linkistä pääset mukaan myös Rukullaktan kichwa-kylän joulujuhlan tunnelmiin.

Venezuelassa vuodenvaihteen perinteisiin kuuluu höyrytettyjen hallaca-nyyttien valmistaminen.

Leipuri-kuoronjohtaja Eli Daniella urakoi myös korvapuusteja.

Alussa kaikki oli autiota ja epäjärjestyksessä...

mutta ajallaan autotalli täyttyi Misia Julian Yupi-lasten perheistä.

Olemme kiitollisia Yupi-työn vapaaehtoista ja nuoriksi kasvaneista kuorolaisistamme.

Lapsemme ja heidän perheensä kasvavat edelleen...

Juhlassa jaettiin niin aineellista kuin hengellistäkin ravintoa.

Monet lasten vanhemmista eivät olleet aiemmin päässeet kuulemaan Yupi-kuoroa.

Tämä esitys ilahdutti heitä ja Taivaan Isää.

Kuvat: Mahli Aguilar de Guerrero

Toim. Hanna Eriksson

Guerrero Aguilarin Jippii-perheen kuulumisia Kolumbiasta ja Venezuelasta

Jumala on aina kanssamme ja auttaa meitä etenemään jopa kiireisimpinä aikoina. Kolme nuortamme jakavat aikansa koulunkäynnin ja Jumalan valtakunnan työn välillä. He jatkavat myös musiikkiopintojaan voidakseen ylistää Jumalaa ja rohkaista muitakin antautumaan Hänen palvelukseensa.

Tässä ovat käteni, tarttumaan sun töihisi.

Tässä ovat jalkani, kulkemaan sun teitäsi.

Tässä on mun sydämeni, täytäthän sen ilollasi...

Saakoon elämäni, saakoon tekoni, kirkastaa Sua, Herrani!

Tämä on meidän perheemme rukous - ja eräs suosikeistamme Jippii-laulujen joukossa. Etenkin Eli Daniella on aina valmis auttamaan ja käyttää koko olemustaan kiittäessään Jumalaa hänen hyvyydestään.

Eli tahtoo säveltää lauluja kuningasten Kuninkaalle. Hän alkoi työstää joitakin kirjoittamiaan tekstejä erään uskon ystävänsä kanssa. Rukoilettehan, että Jumala ohjaisi häntä ja Pyhä Henki antaisi hänelle tarvittavan innoituksen.

On kunniatehtävä palvella eri tavoin ja mitä moninaisimmissa paikoissa. Yofren-isä opetti marraskuussa kotiseurakuntamme opetuslapseuskursseilla ja joissakin Jippii-työtä tekevissä seurakunnissa.

Ystävämme Marivict opettaa edelleen Rosalin kylän lapsia Jippii-materiaalien avulla. Hänen antautuneisuutensa ja palonsa innostaa meitäkin jatkamaan palvelutehtävässämme.

Misia Julian lapset ja nuoret ovat hiljalleen rohkaistuneet kutsumaan muitakin oppimaan, laulamaan ja leikkimään yhdessä Jeesuksen kasvojen edessä. Rukoilemme, että Jippii Misia Julia moninkertaistuisi ja että sen lapset kasvaisivat uskossaan. Jokainen Jippii-kokoontuminen on kuin saarna meille tätä palvelutyötä tekeville. Se, kuinka lapset ryhmäytyvät, osallistuvat ja oppivat, puhuu meille Isämme valtakunnasta.

Uskonnot erottavat maailman ja valitettavasti myös lapset Jumalan todellisesta rakkaudesta. Viime vuosina olemme nähneet joidenkin Misia Julian lasten jäävän työstämme pois katolilaisten vanhempiensa vaatimuksesta. Nyt näiden perheiden lapset ovat jälleen alkaneet osallistua ja olemme huomanneet, että he ymmärtävät rakkauden ja totuuden tien olevan Jumalassa, ei uskonnoissa.

Tuemme monin tavoin myös Kolumbiassa, Montevideon kylässä eläviä lapsia. Olemme saaneet nähdä, kuinka Jumala muovaa heidän elämäänsä Sanansa valossa. Kiitämme Jumalaa Ibarran perheen uskollisuudesta ja heidän innostaan näiden pikkuisten puolesta. He ovat jo joidenkin vuosien ajan antautuneet palvelemaan tämän alueen lapsia ja toivomme, että Herra jatkossakin pitäisi huolen kaikista heidän tarpeistaan.

Kiitos teidän taloudellisen tukenne, emme vain liiku paikasta toiseen, vaan olemme saaneet avustaa Jumalan ihmeellistä työtä monin tavoin. Lahjoitimme Montevideon seurakunnalle kolme pöytää, joiden ääressä lapset voivat opiskella ja oppia myös Jumalan Sanaa. Rukoilettehan heidän ja myös tuolla alueella palvelevien puolesta. Montevideon lapset ovat juuri päättäneet kouluvuoden ja merkittävä osa heistä jäi luokalleen. Nämä lapset ja heidän perheensä elävät suuren puutteen keskellä ja tahtoisimme tarjota heille työkaluja, joiden avulla he voisivat edistyä koulunkäynnissään.

Rukoilemme ja avustamme satunnaisesti myös Los Patiosin (Kolumbia) Wesleyana-seurakunnassa, sekä Tres Esquinasin kylässä Venezuelassa. Pyydämme Jumalalta, että työ Anacon ja Vega de la Pipan lasten parissa voisi käynnistyä uudelleen.

Täytämme monia tehtäviä perheessämme, seurakunnassamme ja palvelutyössämme - ja täytämme myös vuosia. Pyydämme Jumalalta voimaa ja terveyttä myös tulevaan, jotta voisimme vastata Hänen kutsuunsa parhaamme antaen.

Herra vaatii meitä etenemään monien muutosten keskellä. Emme vielä ymmärrä paljoakaan Hänen armostaan, rakkaudestaan ja voimasta, jota Hän on valmis meille antamaan. Tahdomme vain olla uskollisia ja rohkeita sotilaita, jotta monet voisivat vastaanottaa sen siunauksen, jonka Hän itse on meille luovuttanut. Perheenä rukoilemme, että Jumala käyttäisi meidän vähäisiä voimiamme ja myös heikkouttamme osoittaakseen kunniansa.

Teksti ja kuvat: Mahli Aguilar de Guerrero

Marian kokemuksia "puskasta"

Kesä-heinäkuussa sain pitää luonani Maria Huotaria, joka kantaa sydämessään kutsua palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme Latinalaisessa Amerikassa.

Oli etuoikeus palvella hänen kanssaan, jakaa unelmaa Jumalan valtakunnan laajenemisesta kichwa-kansan keskuudessa ja laajemminkin tällä mantereella.

Saimmepa aloittella työtä myös ihan uudessa kylässä, Casa Blancassa. Siellä Marian tieto-taito terveyskasvatuksen alalta oli avainasemassa.

Rukoillaan edelleen Marian ja hänen tulevien askeltensa puolesta. Alla hänen matkakertomuksensa.

Quiton yllä. Kuva: Rumy Andy

Hei vaan kaikki, jotka luette tätä blogia! Haluan ensinnäkin kiittää kaikista esirukouksista puolestamme Hannan kanssa matkani aikana siellä. Aika on mennyt nopeasti ja siitä on jo neljä viikkoa, kun olen palannut Suomeen. Vaikea uskoa sitä todeksi!

 

Kuuden viikon matkani Ecuadoriin, piti monenlaista juttua sisällään. Jumalan selkeä huolenpito ja johdatus näkyi läpi matkan joistakin haasteista huolimatta. Ennen lähtöäni kaverini oli rukouksessa kokenut, kuinka matkalla on liaaneja esteenä, jotka pitää leikata pois, mutta niistä päästään eteenpäin. Tämä rohkaisi meitä paljon, kun matkustaminen oli epävarmaa johtuen tiesuluista, kun sairaus iski tai jotain muuta tapahtui. Jumala oli luvannut johdattaa meitä ja Hän piti sanansa. Kasan Jumalan ihmeistä voit lukea jo täältä Hannan kirjoittamana, jos et vielä sitä ole tehnyt. On ihmeellistä, kuinka Jumala pitää huolta omistaan!

 

Itselle matka oli kasvattava niin uskossa kuin tekemisissä. Pääsin pitämään ensimmäistä kertaa elämässäni terveyskasvatustunteja, vieläpä espanjaksi. Onneksi espanja oli jo sinänsä tuttu kieli, mutta jännittihän se kumminkin. Onneksi tätä työtä ei tarvitse tehdä yksin, vaan Jumala on mukana ja Hänen voimassaan tätä tehdään. Se iskeytyi syvälle sisimpääni, ja toivon, että voisin muistaa sen joka päivä.

 

Näiden lasten kanssa käynnistyi Jippii-työ
Casa Blancan kylässä. Kuva: Maria Huotari

Lapsirakkaana ihmisenä oli ihana tehdä töitä lasten kanssa kylissä, Bellavistan leirillä ja Jippii-toimintaa sytyttäessä Guayaquilin suurkaupungissa. Viidakon lapset jättivät sydämeeni syvän jäljen. Toivon, että voimme jatkaa yhdessä rukouksia viidakon lasten puolesta, jotta Jumala saa tehdä työtään heissä ja he saisivat kasvaa vahvoiksi Jumalan valoiksi siellä, missä he liikkuvat ja ovat.

 

Matka oli minulle osa Jumalan kutsun selvittämisen polkua. Jumala tietää, mitä, missä ja milloin seuraavaksi. Matka muistutti minua siitä, kuinka Jumalalla ei ole rajoitteita toimiakseen. Hänen lupauksensa pitävät ja siksi Hänen suunnitelmiinsa on paras luottaa. Tuli oltua niin viidakossa, rannikolla kuin vuoristossakin. Mutta vaikka se olisikin jäänyt vain yhteen alueeseen, olisi se ollut sen arvoista, kunhan saan vain kulkea Jumalan osoittamalla tiellä.

Kotipihassa. Kuva: Hanna Eriksson

 Ikävöin Ecuadorin ruokaa, lapsia, Hannaa, eläimiä ja vaikka mitä muuta. Kiitos Hannalle, joka piti minusta erittäin hyvää huolta ja antoi erittäin rohkaisevia neuvoja! Etuoikeutettuna muistelen matkaa ja kiitän Jumalaa siitä! <3

Teksti: Maria Huotari, 28.8.2022

Iloa yhteistyöstä ja toivoa viidakkokylien lapsille

Helmikuussa saimme pitää luonamme monikulttuurista aktiotiimiä. Onneksi sain majoitusapua Ramirolta ja yhdeltä paikalliselta perheeltä. Sopu antoi sijaa ja iloitsimme yhteydestä ja yhteisestä päämäärästä Punguhuaicosta, Bellavistasta, Shellistä, Quitosta, Misahuallísta ja Iso-Britanniasta tulleiden vieraidemme kanssa.

Punguhuaicon ystävät olivat valmistaneet ohjelmaa lapsillemme ja nuorillemme ja päätimme viedä heidät kylistämme kolmeen – Rukullaktaan, Tambayakuun ja Ita Kiwilinaan.

Kaikki oli jo sovittu valmiiksi kyläpäälliköiden kanssa, mutta saapuessamme ensimmäisenä aamuna Tambayakuun, kävikin ilmi, että koulut olivat alkaneet juuri sillä viikolla, pitkän pandemia-tauon jälkeen.

Eihän siinä auttanut kuin lähteä koulujen johtajaopettajien puheille ja yllätys oli suuri, kun saimmekin luvan järjestää ohjelmaa koko koulun väelle – eskarilaisista aina yläkoulun 10-luokkalaisiin saakka. Heidän vapaa-ajallaan emme mitenkään olisi saaneet koolle tätä suurta lapsijoukkoa ja toisaalta oli upeaa saada palvella heitä näin suuren tiimin kanssa, saatoimmehan jakaa lapset ryhmiin.

Mieleeni jäi erityisesti hetki Tambayakun kylän nuorten kanssa. Yksi heistä oli aikanaan mukana Kushimi-äänityksissämme ja katosi sitten kuvioista. Nyt tämä 10-luokkalaisten joukko kuunteli keskittyneesti ystävämme todistusta uskoon tulostaan ja sen mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Aivan kuin uusi todellisuus olisi auennut näille nuorille ja saimme lopuksi siunata heitä ja pyytää heidän elämäänsä Jumalan hyvää johdatusta ja myös sitä, että voisimme jatkossakin heitä kohdata ja palvella.

Rukullaktassa kokoonnuimme kolmena iltapäivänä ja tilaisuuksiin osallistui mukavasti myös aivan uusia lapsia. Aktioryhmäläisten jo palattua koteihinsa moni näistä lapsista jäi toimintamme piiriin ja olemme nyt kokoontuneet normaalia suuremmissa tiloissa.

Rukullaktan päiväleirin päätteeksi saimme jakaa myös todistukset seitsemälle Suuri seikkailu -kurssin ja yhdelle Felipe 1 -kurssin suorittaneelle. Opinnot ovat jatkuneet tämän jälkeen uudella innolla...

Rukoilemme, että nämä lapset ja nuoret saisivat rakastua Jeesukseen ja juurtua Jumalan Sanaan. Rukoillen kyselemme myös, olisiko jo pian aika Rukullaktassakin rakentaa: sekä omat lapsemme, että vieraamme hyötyisivät suuresti omista lisätiloista. Ennen kaikkea tahtoisimme kuitenkin rakentaa ja rakentua elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi ja tuoda näin iloa Isällemme (1.Piet. 2:5).

Ennen kuin ystäviemme bussit lähtivät kohti vuoria ja jokivartta, ehdimme vielä käydä Yanayakun kylässä – tällä kertaa levon ja yhteisen jakamisen merkeissä. Vieraamme saivat kukin kokeilla tilapia-kalan valmistamista täkäläiseen tyyliin lehtikäärössä nuotiolla ja hyvinhän se onnistui!

Jäämme siunaamaan luonamme vierailleiden nuorten elämää luottaen siihen, että Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen ja tiensä Hänen haltuunsa uskoen (Ps. 37:5).

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Jippii-työn kuulumisia Venezuelasta ja Kolumbiasta

Ecuadorin intiaanikylissä tehtävä työ on Jumalan armosta kasvanut ja laajentunut myös maan rajojen ulkopuolelle. Alla kanssani Latinalaisen Amerikan Jippii-työtä koordinoivan Mahli Aguilar de Guerreron laatima kuvaraportti Kolumbian ja Venezuelan raja-alueilta.

Emme aina käsitä, kuinka suuri vaikutus Jumalan lasten pienillä teoilla ja rukouksilla on.

Iloitsemme Jumalan työstä Kolumbian ja Venezuelan raja-alueella, Ecuadorissa, Guatemalassa ja monissa muissa paikoissa, joita Hän valmistaa edeltä käsin suunnitelmiensa täyttämiseksi.

Ystävämme Ana on tiiminsä kanssa rohkeasti ottanut vastuulleen työn venezuelalaisessa Tres Esquinasin kylässä, joka oli vuosien ajan kuin unohduksissa. Aikuisten rukouspiiri ja lasten kerho ovat kasvaneet ihanaksi ryhmäksi Jeesuksen seuraajia.

Misia Julian työ jatkuu, kiitos rohkean naisen, joka monista rajoitteista huolimatta on päättänyt edelleen rohkaista lapsia olemaan todellisia sankareita... tuo nainen on minun äitini.

Anacon kylässä tiimimme kasvaa uusilla vapaaehtoisilla. Lapset oppivat Jumalasta näytelmien välityksellä. Herra käyttää monenlaisia strategioita!

Jatkamme rukousta Vega de La Pipan puolesta, jotta Jumala täyttäisi rakkaudellaan, rauhallaan ja rohkeudellaan tuon kylän asukkaat. Rukoilemme myös Los Bloquesin kylän puolesta, jossa vierailemme satunnaisesti.

Kolumbian puolella, El Chaparralin ja San Nicolásin kylissä, jatkamme Jumalan ja lähimmäisen palvelemista moninaisin tavoin. Rukoilemme, että voisimme saavuttaa yhä uusia sydämiä viestillä Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan.

Kiitos yhteistyöstä One Hope -järjestön kanssa, olemme päässeet viemään opetusmateriaaleja paikkoihin, joista emme osanneet uneksiakaan. Tahdomme Jumalan virran aina kulkevan vapaasti ainoastaan Hänen tuntemaansa reittiä.

Voisimme jakaa kanssanne monia muita kertomuksia, kuvia ja kokemuksia. Toivomme, että nämä uutiset rohkaisevat myös teitä omien elämäntilanteidenne keskellä. Kiitämme Jumalaa kaikesta, mitä hän on tehnyt monien ihmisten rukousten, lahjoitusten ja palvelualttiuden kautta. Kiitos jokaiselle.

Teksti ja kuvat: Mahli Aguilar de Guerrero

Suom. Hanna Eriksson