Mannerten välistä perheyhteyttä (Suvin matkaraportti)

Lähdin Ecuadoriin mielessäni kaksi päätavoitetta: tutustua omakohtaisemmin Hannan elinympäristöön ja ihmisiin, joita hän viesteissään mainitsee, sekä tavata ecuadorilainen kummityttöni, jota olen tukenut rukouksin ja taloudellisesti jo kymmenen vuoden ajan.

Tenan viidakkokaupunki auringonlaskun aikaan

Toukkakäärö, viidakon herkku

Nämä kaksi asiaa olivatkin matkan kohokohtia. Lisäksi kolmeen viikkoon mahtui mahtavia maisemia, mielenkiintoisia maisteluita, liverteleviä lintuja, erikoisia eläimiä, uskomattomia ukkoskuuroja, hyttysenpistoja sekä hellettä, jota luoteis-Siperian ilmanalaan tottunut pääni ei oikein kestänyt. Merkittävää oli myös tutustua Hannan uusiin sveitsiläisiin työtovereihin Johannaan ja Andriniin, sekä Andrinin vanhempiin, jotka myös ”sattumoisin” olivat vieraisilla siellä yhtä aikaa.

 

Havaintoja hengellisestä todellisuudesta

Hannan elinympäristö sisältää myös sikäläisen kulttuurin ja hengellisen ilmapiirin. Koska matka-aikatauluni muuttui viime hetkellä, pääsin ennen lähtöäni osallistumaan myös Hannan pääasiallisen työkentän, PKR-järjestön, vuosijuhlaan. Hienojen tanssiesitysten, ihastuttavien pukujen, kulinaaristen kokeilujen ja klo 4 aamulla alkaneen guayusan-juonnin lisäksi juhla sisälsi myös ”tietäjien” suorittamia puhdistusmenoja. Näitä halukkaat pääsivät kokemaan, tarvitsivat he sitten hengen tai ruumiin parantumista tai vaikka käytöksen korjaantumista. Useimmat paikalliset eivät näe niissä mitään ristiriitaa katolisen uskon kanssa, johon he ovat syvästi sitoutuneita.

Nuorten tanssiesitys PKR-järjestön juhlilla

Sikäläiseen ”kristillisyyteen” kuuluvat myös maanteiden varsilla ja Quiton kaduilla näkemäni pienet uhrikopperot. Jotenkin ne muistuttivat minua parinkymmenen vuoden takaisesta Himalajan-matkastani. Siinä missä Intiassa kyseiset kopperot sisältävät apina- ja muiden jumalien patsaita, Ecuadorissa niiden asukkaina on neitsytpatsas tai joku pyhimys. Heiltä sitten pyydetään suojaa ja varjelusta.

 

Quiton kaupunkikuvaa hallitsee lukematon määrä siirtomaavallan ajoilta säilyneitä katolisia kirkkoja,
sekä jättipatsas, joka on saanut innoituksensa Ilmestyskirjan 12. luvun naisesta,
jonka täällä ajatellaan olevan neitsyt Maria.

 

Toisaalta jotkut kylät ovat vahvasti evankelikaalisia. Sellainen on myös Bellavista Altan viidakkokylä, joka onkin tuttu tämän blogin lukijoille. Oman kummityttöni Jeimyn tapasin ensimmäistä kertaa erityisissä merkeissä – hän oli juuri menossa kasteelle kotikylässään Bellavistassa! Sellaista ajoitusta ei kukaan meistä olisi osannut suunnitella.

Mukana tavattoman suuressa – koulunkäyntikummin roolissa

 

Olikin meille molemmille – ja ehkä jopa koko kylän väelle – merkittävää, että ”satuin” paikalle juuri tuona päivänä! Ramiro-pastori alleviivasi minulle sitä, miten olen saanut olla osa kummityttöni opetuslapseuttamisprosessia. Se sai nöyräksi – jos alkuvuosina muistinkin häntä usein rukouksissani, viime aikoina se oli ollut aika satunnaista. 

 

Kuitenkin yllättäen, oman kehnouteni tunnosta huolimatta, koin pastorin sanat oikeiksi. Ymmärsin yhtäkkiä, ettei Jumala näe niin kuin ihminen näkee, ja hän laskee pienetkin huokauksemme. Tämän, vaikka ohueltakin tuntuneen  kummisuhteen kautta minun ja Jeimyn välille oli syntynyt jonkinlainen perheyhteys, jonka aistimme molemmin puolin. Olin yksi luotettava aikuinen lisää hänen elämässään – joku, jolle hän ujoudestaan huolimatta halukkaasti jakoi huoliaan, kun myöhemmin tapasimme vielä Misahuallissa, jossa hän käy koulua.

 

Viidakkokylien lasten tukiopetushankkeesta

Kummihankkeen toimintaan pääsin tutustumaan myös Rukullakta–Yawarin kylässä. Toisin kuin esimerkiksi Intian kummihankkeissa, kummien tukea ei Ecuadorissa tarvita koulumaksuihin – koulunkäynti on siellä ilmaista. Sen sijaan maaseudulla opetuksen tasossa on parantamisen varaa, ja korona ja Ecuadoria usein kurittavat poliittiset levottomuudet ovat varastaneet lapsilta monta kouluvuotta. Lisäksi useilla lapsista on monenlaisia oppimisvaikeuksia ja kehitysvammaisuutta aliravitsemuksen vuoksi tai siksi, että he ovat raskausaikana altistuneet voimakkaille tuholaismyrkyille tai alkoholille. Hankkeessa keskitytäänkin tukiopetukseen, ja lisäksi lapset saavat sen kautta ilmaiseksi koulutarvikkeita – ja myös kristillistä kasvatusta.

 

Vaikka Ecuadorin kichwakylien lasten kummit saavat halutessaan myös oman nimetyn kummilapsen, heidän maksamansa rahallinen tuki menee koko hankkeen lasten hyväksi. Näin ei synny myöskään eriarvoisuutta, vaan kaikki saavat yhtä paljon. Samalla kummisuhteen pääideaksi ei muodostu kalliiden lahjojen antaminen tai muut etuudet, vaan mannerten välinen rukous- ja perheyhteys. 

 

Useat kummilapset säilyttävätkin visusti kummeiltaan saamansa kirjeet. Tapasimme reissuni loppupuolella vuorilta tulleen nuoren naisen, joka on menossa naimisiin yhden tukiopetushankkeen entisen kummilapsen kanssa. ”Hänellä on kotonaan erityinen laatikko, jossa on hänen kummiensa lähettämät kirjeet”, nuori morsian kertoi. ”Minäkään en saa koskea siihen laatikkoon tai katsoa sinne – se on hänen!”

 

Tällainen yhteys ei kuitenkaan synny itsestään. KLK:n (Kaikki lapset kouluun) kummit saavat tiedot omasta kummilapsestaan, mutta sen jälkeen yhteydenpito riippuu heistä. Jos kummi ei halua lähettää kummilapselleen tervehdystä, lapsi (tai Hannakaan) ei nykyisten tietoturvasäädösten vuoksi saa tietää edes kumminsa nimeä. Toki silloinkin tuki ja hiljaisetkin rukoukset ovat arvokkaita.

 

Rukullakta–Yawarin lastenkirkoissa sukupolvet kohtaavat toisensa
ja välillä kirjoitetaan viestejä myös Suomeen.

 Toisaalta lapset ilahtuvat ihan yksinkertaisista viesteistä: pienestä kortista, kaukaisesta Suomesta lähetetyistä kuvista tai tavallisen – heille niin erilaisen – arjen kuvauksesta. Kirjekuoreen mahtuvia tervehdyksiä ja lahjoja voi lähettää kuriirien mukana aina kun joku on Ecuadoriin Hannan luo menossa. 

 

Joskus – valitettavan useinkin – ympäristön paine ja kumminuorten omat elämänvalinnat saattavat viedä heitä väärään suuntaan, mutta miten merkittävää silloinkin onkaan se, että jossain valtamerien takana on joku, joka vaikka joskus huokaisee rukouksen ylöspäin kummilapsensa puolesta.

Sanoinko jo, että perheyhteydestähän tässä on kyse?

Teksti: Suvi Eriksson

Kuvat: Suvi ja Hanna Eriksson