Bellavista Altan marraskuu

Tämä kuukausi alkoi Bellavistassa pyhäinpäivän vietolla.

Halloween on rantautunut Yhdysvalloista myös tänne Ecuadoriin,

joten halusimme tarjota seurakuntalaisillemme vaihtoehtoisen tavan juhlistaa tätä päivää

– kuoleman ja siihen liittyvien uskomusten ihannoimisen sijaan

kuoleman voittajaa, Jeesusta Kristusta, kunnioittaen ja palvellen.

Ecuadorilaisen pyhäinpäivän perinteen mukaisesti

tarjosimme koko seurakuntaväelle colada morada -nimistä juomaa ja leipää.

Leipä leivottiin miesporukalla jo lauantaina,

kun taas naiset valmistivat kaksi padallista violettia juomaa varhain sunnuntaiaamuna.

Seurakuntalaiset osallistuivat kuluihin pienellä summalla,

joten jäimme myös taloudellisesti voiton puolelle

– seurakunnan rakennuskassa kasvoi lähes kymmenellä dollarilla! ;)

Rakennuskassa onkin nyt ollut tarpeen,

koska kirkon lisärakennuksen tekoa on jatkettu voimien ja mahdollisuuksien mukaan.

Seurakunta on osallistunut kolehtivaroin talkooruokailuihin ja joihinkin muihinkin kuluihin.

Suureksi avuksi ja siunaukseksi ovat kuitenkin olleet ystävät Suomessa ja Kanadassa,

jotka ovat avustaneet meitä rakennustarvikkeiden hankinnassa.

Apua saimme myös Ernestolta, vuoriston intiaanilta ja rakennusmestarilta,

joka vietti viikon kanssamme Bellavistassa rakennustöihin osallistuen ja niissä meitä ohjaten.

Jos Herra suo, Ernesto palaa avuksemme joulukuussa.

Sormusen Marja ja Teijokin ajoivat avuksemme pohjoisen vuorilta saakka,

koska nyt, kun automme on korjauksessa,

emme ole voineet kuljettaa rakennustarvikkeita jokivarteen.

Sormusten ja kylämme nuorten miesten kanssa

saimme viedä Bellavistaan 72 kattopeltiä ja muuta tarpeellista.

Rakennustyö jatkuu, koska tammikuussa,

aloittaessamme Bellavista Altassa kummilapsihankkeen

yhdessä Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n (KLK) kanssa,

kaikki lisätilat ovat enemmän kuin tarpeen.

Pyydäthän edelleen Taivaan Isän siunausta ja apua seurakunnallemme,

lapsillemme, ja rakennustyöllemme.

Jos haluat, oman kummilapsen välityksellä,

olla mukana neljässä eri intiaanikylässä

asuvien pyhäkoululastemme koulunkäynnin, oppimisen

ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen

tähtäävässä kummilapsihankkeessamme,

otathan yhteyttä KLK ry:een (kummilapset[at]svk.fi tai 050 4413 190).

Teksti: Hanna Eriksson

Kuvat 1-2 & 4-6: Hanna Eriksson

Kuva 3: Marja Sormunen

Rakentaminen jatkuu

Bellavistassa meitä on siunattu aktiivisella seurakuntaväellä ja etenkin lapsilla ja nuorilla.

Uskovat ovat jo rakentaneet talkoilla itselleen kirkon ja sen lisätilat, joissa me työntekijät majoitumme ja teemme ruokamme Bellavistassa ollessamme. Tuota "pappilaa" käytetään tosin myös varastona ja pyhäkoululuokkana, joten arjen sujuminen vaatii joustavuutta kaikilta osapuolilta. Nyt on vuorossa uuden rakennuksen teko, jotta saisimme lähes satapäisen pyhäkouluryhmämme jaettuna pienempiin porukoihin, jotta nuorten ei enää tarvitsisi kokoontua opiskelemaan Raamattua kylän pelikentällä, ja jotta majoittuminen Bellavistassa olisi sujuvampaa.

Uusia lisätiloja on rakennettu talkoilla maaliskuusta alkaen. Välillä työssä on mukana koko kyläyhteisö, joskus touhutaan omalla seurakuntaporukalla. Nyt on tehty sementistä talon kantavia rakenteita. Sääolosuhteet ovat haastaneet talkooväen - paahtava auringonpaiste ja vesipula ei kuitenkaan ole pysäyttänyt työn tekijöitä.

Seuraavaksi vuorossa on rakennustyömaan kattaminen ja uuden materiaalin tuominen paikalle. Seurakuntalaiset ovat innostuneet lahjoittamaan puutavaraa, jota menemme aikanaan porukalla kaatamaan heidän mailtaan. Lisäksi on kannettava hiekkaa ja kiviä jokivarresta, sementintekoa varten.

Pyhäkoululaisemme ovat 2-11-vuotiaita. Varhaisnuoret ja teini-ikäiset kokoontuvat sunnuntaisin pastorimme Ramiron johdolla. Lapsia opettaa bellavistalaisten sisarten tiimi, jota valmennamme tehtäväänsä jatkuvasti. Opettajakokelaiden työ helpottuu huomattavasti, kunhan saamme lapset jaettua pienempiin ikäryhmiin.

Rukoilethan rakennustyömme puolesta!

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Suuri lähetysjuhla ja vieraita vuoristosta

Elokuun kolmas viikonloppu jokivarressa oli aivan erityinen. Bellavista Altan seurakunta sai vieraita pohjoisen Ecuadorin vuorilta saakka. Punguhuaicon intiaaniseurakunnan ystävät, 28 henkilöä, tulivat tervehtimään meitä ja tutustumaan työhömme. Osalle Punguhuaicon nuoresta polvesta Bellavista Alta tosin oli tuttu jo ennestään, koska vuoristosta on tehty tänne aktiomatkoja aiemminkin. Paukkalan Eevalle ja Pekalle taas nämä vierailijat olivat tuttuakin tutumpia, ovathan he aikanaan olleet seurakuntatyössä juuri Punguhuaicossa ja sen lähikylissä. Rukouksen yhteys on säilynyt kaikki nämä vuodet ja nyt sekä viidakon että vuoriston veljet ja siskot saivat hetken ajan tehdä työtä yhdessä ja olla myös lähettämässä Paukkaloita takaisin Suomeen.

Punguhuaicon intiaanit matkustivat vuokrabussilla yli kymmenen tuntia päästäkseen luoksemme. Omat eväät maistuivat heille Misahuallín apinapuistossa varhain lauantai-aamuna ja sen jälkeen matka jatkui yhdessä syvemmälle viidakkoon. Los Ríosin kanoottisatama oli pienentynyt puoleen ystäviemme edellisten vierailujen jälkeen: tulviva Napo-joki oli vienyt mukanaan niin rannassa seisseen suuren palmupuun kuin paikallisen kauppiaan toimitilojakin. Rohkeasti ystävämme kuitenkin astuivat kanoottiin ja antoivat sen viedä itsensä Napoa ylävirtaan, Bellavista Altan kylään saakka.

Emme halunneet, että siunaus vuoriston intiaanien vierailusta jäisi vain oman seurakuntamme väelle. Kun ystävämme olivat ruokailleet ja asettuneet taloksi, kävelimme läheiseen San Alberton (Bellavista Baja) kylään. Pastoripariskuntamme Ramiro ja Cecilia olivat valmistaneet kylän lapsille toiminnallista ohjelmaa, sekä lyhyen opetuksen. Jaoimme lapsille lahjoituksena saamiamme leluja ja koulutarvikkeita.

Lastenohjelman jälkeen oli aikuisten vuoro. Punguhuaicon naistenryhmä lauloi kauniisti ja eräs vieraistamme saarnasi. Näimme myös lyhyen elokuvapätkän uskoontulon merkityksestä. San Albertossa ei vielä ole evankelikaalista seurakuntaa, mutta meitä on monesti pyydetty tekemään työtä myös siellä. Monet kylän lapsista käyvät pyhäkoulussamme Bellavista Altassa ja jotkut aikuisetkin ovat liittyneet seurakuntaan. Vielä ei ole tullut aika avata omaa työpistettä San Albertoon, mutta yhteys on jo olemassa.

Ihmeiden ihme, 28 vierastamme ja myös me "paikalliset" löysimme jokainen nukkumapaikan seurakuntamme tiloista. Teltat ja hyttysverkot nousivat vieri viereen, kun väsyneet matkalaiset kävivät levolle. Sunnuntai-aamuna iloinen puheensorina ja nauru kuuluivat kauas jo ennen kello viittä, kun hyvin levänneet vuoriston nuoret alkoivat suunnitella uintireissua joelle...

Kukaan ei myöskään jäänyt nälkäiseksi, kun viidakon ja vuoriston ystävät pääsivät yhdessä ruoanlaittoon. Ruokaa valmistui niin kaasuliedellä kuin nuotiollakin, ja useampaan otteeseen syötiin ecuadorilaisten lempiruokaa, kanaa, sen eri muodoissa!

Sunnuntai-aamuna Bellavista Altan kirkko oli ääriään myöten täynnä, kun kokoonnuimme yhteiseen juhlatilaisuuteen. Vuoriston sisaret lauloivat, Punguhuaicon seurakunnan pastori Alejando Ibaza saarnasi ja myös paikalliset seurakuntalaiset esittivät omia ohjelmanumeroitaan. Pyhäkoulunkin pitoon saimme tällä kertaa apuvoimia vuoriston ystävistä.

Jumalanpalveluksen lopuksi oli kiitosten vuoro - ovathan vuosia sekä vuoriston, että viidakon intiaaniseurakunnissa palvelleet Eeva ja Pekka Paukkala palaamassa Suomeen. Kyyneliltä ei vältytty, kun intiaanit hyvästelivät heille rakkaiksi tulleita lähetystyöntekijöitä. Pastoreidemme Ramiron, Nelsonin ja Alejandron johdolla seurakunta siunasi kotimaahansa palaavat lähtijät ja myös Hanna Erikssonin, joka jää palvelemaan seurakuntaa Bellavista Altan alueelle.

Ennen kotimatkan alkua nautittiin yhdessä viidakon sisarten valmistama juhla-ateria ja toteutettiin vuoriston nuorten haave uinnista Napo-joessa. Jäämme odottamaan uusia kohtaamisia vuoriston ystäviemme kanssa ja lähetysinnon kasvamista intiaaniseurakunnissamme. Monissa kylissä ei ole vieläkään kuultu Hyviä Uutisia Jeesuksesta.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Äitienpäivä

Mitä useampi kokki, sen nopeampi soppa.

Normaalisti äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Ecuadorissa mikään ei ole siinä mielessä normaalia. Ecuadorilaiselle yksi päivä on kuin yksi kuukausi. Se pätee ainakin äitienpäivään, jota vietetään koko kuukauden, koulusta, kaupungista ja läänistä riippuen. Juhannusjuhlat, la fiesta de San Juan, kestää koko kesäkuun. San Pedro heinäkuun.

Lupaavasti porisee.

Valmistumista seurataan silmä kovana.

Bella Vistassa vietimme äitienpäivää kahtena sunnuntaina, 17. ja 24. toukokuuta. 17.5. miehet häärivät kokkeina. Kaksi suurta kattilaa oli tulella. Toisessa keitettiin riisiä, toisessa kanaa. Innolla tuntuivat kaikki osallistuvan ruuanlaittoon eikä naisilta paljon ohjeita kyselty. Näki, että ruokaa on tehty ennenkin. Kolmannessa kattilassa, vähän sivummalla, keitettiin herneitä ja porkkanaa. Kätevästi nuotion lämpötilaa säädeltiin puitten asennolla. Alle tunnissa oli tehty herkullinen riisikanarisotto vihanneksin. Juomaksi valmistettiin canela-puun lehdistä kanelinmakuinen lämmin yrttijuoma.  Lapset pääsivät ensimmäiseksi ruokajonoon, sitten naiset ja lopuksi miehet. Annoksia tuli toista sataa ja kaikille tuntuivat miesten valmistavat herkut maittavan.

Ramiro ja Ipolito kanojen kimpussa.

Lapset ruokajonossa.

Toisena sunnuntaina, 24.5. oli muun ohjelman vuoro. Ensin pidettiin normaali Jumalanpalvelus. Sen jälkeen äideille pidettiin ihan oma kokous. Misahuallissa oli teetetty kakku ja jokainen äiti sai kokouksen jälkeen oman palansa. Sitten oli puheita äideille ja musiikkia yltäkylläisesti. On hyvä, että äideillä on oma juhlapäivänsä. Hehän kantavat suuren vastuun kotona. Intiaaniäidin osa ei ole helppo. Vaikka huolensa on kaikilla äideillä, heille suuri kiitos arvokkaasta panoksestaan perheittensä puolesta.

Hyvää äitienpäivää sanoin ja sävelin.

Teksti ja kuvat: Pekka Paukkala

Rakentamisen aikaa

Maaliskuun alussa Bella Vistassa aloitettiin uuden lisärakennuksen teko. Kaikki työt tehdään talkoilla. Työ alkoi tontin raivaamisella. Banaanipuut ja ruohot leikattiin. Maastoa tasoitettiin. Bella Vistan siunaus on siinä, että se on uusi seurakunta uusine uskovineen. On intoa ja energiaa.  Innolla osallistutaan yhteisiin talkoisiin riittää. Eikä mikään yhdistäkään niin kuin yhteinen vaivannäkö. Talkoissa tulevat myös itse kunkin luonteenpiirteet hyvin esiin. Näkee kuka on johtajatyyppi, kuka on tekevinään töitä ja kuka tekee oikein olan takaa, kahden edestä. Kuka haluaa sovitella kiistoissa, kenellä on palvelemisen lahja ja kellä mitäkin. Meitä on moneksi, mutta rakkaus rakentaa, yhteinen vaiva ja yhteinen ilo yhdistää.

Tontti putsattu, rakennus hahmoteltu.

Talkoissa on ollut monta vaihetta. Hiekkaa kaivettiin Bella Vistan vastaiselta rannalta, ja kannettiin säkeissä kanoottiin. Sitten kanootti melottiin porukalla omalle rannalle ja siitä taas kantamalla säkit selässä työmaalle. Itse en nyt ole voinut osallistua kantamisiin. Olkapää on siinä kunnossa, ettei sillä kanneta. Mutta sekin on mukanaoloa kun on paikalla ja auttaa missä voi. Raskaan hiekan rahtaukseen meni kolme talkoopäivää. Siinä ajassa hiekkaa oli kertynyt noin kymmenen mottia, kunnon kuorma-autolasti. Sitten oli kivien vuoro. Kaikki kannettiin selässä rannasta. Työhön osallistui niin naisia kuin lapsiakin. Paljon kului hikeä ja chichaa. Chicha on tyypillinen juoma intiaanikylissä. Sitä voi valmistaa useammastakin raaka-aineesta mutta Bella Vistassa se on etupäässä valmistetaan yucasta (maniokista).  Chicha on lievästi käytettyä valkoista vellimäistä juomaa. Se toimii yhtä aikaa sekä janojuomana että ravintona.

Raudoitushommia.

Ensimmäinen pilari on valettu.

Kun tuli tolppien teon aika, ensin tehtiin muotit. Harjateräksestä ja chontapuun pitkistä rimoista tehtiin raudoitus ja sitten vain tolppaa valamaan. Sementtiä tuotiin talkoisiin korkeintaan 8 säkkiä kerrallaan. Ne ostettiin Tenasta, lastattiin autoomme ja ajettiin Los Riosin kylään. Siellä ne siirrettiin kanoottiin. Useana vientikertana satoi, joten joka pussi oli laitettava jätesäkin sisään. Sitten Bella Vistassa säkit kannettiin selässä kirkolle, noin 400 metrin matka. Jos sementtiä ostaa enemmän kerralla kuin käyttää, ne kostuvat ja pilaantuvat nopeasti.

Pastorit Nelson ja Ramiro sirklaamassa.

Työn kaikki vaiheet ovat hitaita mutta talkoita on tehty kaksi kertaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin. Lauantai-iltana on yhteinen kokous, jossa on kaikenikäiset yhdessä koolla. Pikku hiljaa lisätilat nousevat. Bella Vistan väki on kerännyt joukostaan lähes tuhat dollaria. Lisäapua on tullut sekä Missio Ecuadorilta, että rakkailta veljiltä ja siskoilta Kanadasta.

Muoto alkaa hahmottua.

Teksti ja kuvat: Pekka Paukkala

Kuulumisia

Taas perillä Ecuadorissa.

Misahuallin apinoita.

Misahuallin rantaa.

Saapuminen kentälle

Saavuimme (Eeva ja Pekka Paukkala) kentälle pitkän tauon jälkeen 24.02. Ramiro oli kentällä vastassa ja Misahuallissa Hanna Erikssonin kanssa ehdimme vaihtamaan kuulumisia muutaman päivän ajan. Lento sujui hyvin ,mutta täällä meidät otti vastaan viidakon kuuman kostea syleily. Kaikki talossa säilytyksessä olleet vaatteet haisivat niin vahvasti homeelle, että hengitys tukkeutui hetkessä. Alkoi vaatteiden tuuletus, sillä vesiputkistossa ei ollut riittävää painetta pesukoneelle. Jossain sementtilattian alla oli suuri vuoto. Pian ei saatu enää suihkuakaan, vaan pesu-, tiski- ja muu käyttövesi kannettiin ämpärillä. Heti auton toisella käyttökerralla bensapumppu levisi. Auto piti hinata Tenaan ja korjata siellä. Kotona alkoivat putkityöt. Vedin uudet putket pinta-asennuksena Ramiron auttaessa. Pankkitili oli suljettu, koska ei sitä ei oltu käytetty. Avaamiseen meni viikko. Tahmeita olivat ensimmäiset kolme viikkoa. Alkuvaikeudet selätettiin. Nyt vesi toimii, vaatteet ja talo on pesty, auto korjattu ja työt aloitettu. Mikäpä niitä oli jatkaessa, kun poissaolomme aikana työ oli ollut hyvissä ja osaavissa käsissä. 

Tynnyriuuni, alta ja päältä lämmitettävä.

Saul tekee taikinaa.

Valmis taikina.

Eeva pyörittelee leipiä.

Leivänpaistoa vanhassa öljytynnyrissä

Esitän työstä tilanneväläyksiä. Siten pala palalta rakentuu elämämme arki.  Pyhäkoulussamme on lapsia usein päälle seitsemänkymmentä. Heitä tulee pitkistä matkoista ja jopa toisista kylistä. Lapset ovat sunnuntaisin jumalanpalveluksen alun paikalla, sitten he menevät kuulemaan omaa opetustaan ja lopuksi heitä ruokitaan. Milloin on soppaa, velliä, leipää tai muuta ravintoa. Kuvasarjamme on siitä kerrasta, kun teimme leipää. Vanhemmiston puheenjohtaja Saul toimi leipurimestarina. Oli oppinut taidon armeijassa. Jauhot valutettiin pöydälle ympyrän muotoiseksi valliksi. Keskelle kraatteria laitettiin vesi, munat, kohotusaine ja suola. Sitten vain sekoittamaan taikinaa itse tehdyn pöydän päällä. Kun taikina oli valmis, se jätettiin kohoamaan. Eeva pyöritti kakkaroita taikinasta ja veljet lämmittivät uunia. Jaloillaan seisovan tynnyrin alle ja päälle viritettiin tuli. Kun tynnyri oli riittävän kuuma, sisään laitettiin kaksi pellillistä leipiä. Paistoaika 10 minuuttia. Valmiita leipiä tuli reilusti toista sataa. Täytyy todeta, että olivat parempia kuin Misahuallin kaupasta ostetut. Leipien kera lapsille tarjottiin canelapuun lehdistä keitettyä yrttiteetä.

Bella Vistan pyhäkoululapsia.

Sisään sopii kaksi peltiä.

Yksi onnellisista syöjistä.

Vierailu Suomesta

24.3.–12.4. välisenä aikana saimme pitää nuorehkoa suomalaista sairaanhoitajaa Jonnaa vieraanamme. Bella Vistan lisäksi kävimme rakkailla vuorillamme Ibarran lähellä. Siellä teimme aikoinaan työtä 11 vuoden ajan. Saimme nousta Cashalomaan, josta näkyi koko Ibarra, Yahuarcocha-järvi ja paljon muuta. Näimme muutamia lampaitamme ja Jonnakin sai tutustua Andien kansaan. Cashaloman lisäksi kävimme Magdalenassa ja Zuletassa, josta Ramiron isä laittoi pojalleen säkillisen perunaa, toisen maissintähkiä Misahualliin tuotavaksi. Quitoon mennessä poikkesimme Otavalossa, jossa lauantaisin on koko Etelä-Amerikan suurimmat intiaanimarkkinat. Jonnan lähtöpäivänä sunnuntaina kävimme Mitad del Mundolla.

Jonna Bella Vistassa.

Jonnan kanssa päiväntasaajan päällä.

Alkuvuoden uutisia

Vuosi 2015 on alkanut Bellavista Altan kylässä toiveikkaissa tunnelmissa. Olemme suunnitelleet tulevaa ja iloinneet siitä, mitä Herra on kuluneina kuukausina tehnyt.

Yksi ilonaihe on pyhäkoulutyön tiimi, johon kuuluvat bellavistalaiset ovat jo rohkaistuneet opettamaan lapsille raamatunkertomuksia, muistolauseita ja rukoilemista.

Toinen syy iloon on seurakunnan uusi johtokunta, joka siunattiin tehtäväänsä tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Johtokunta on kokoontunut jo kerran, ja tulevana lauantaina on tarkoitus vetää yhdessä suuntaviivoja tulevien kuukausien työlle.

Tammikuun lopulla osallistuimme Pacto-kirkkomme vuosikokoukseen Santo Domingossa. Seurakunnastamme oli minun lisäkseni paikalla pastori Ramiro Escola. Yllätyimme, kun Ramiro ja kaksi muuta henkilöä kutsuttiin perjantain iltatilaisuudessa lavalle. Pacto-kirkon johto halusi siunata heidät kotimaan lähetystyöhön, palvelemaan Herraa uusien seurakuntien istutuksessa. Tämä oli meille suuri rohkaisu. Tekemämme työ nähdään Pacto-kirkon näyn suuntaisena ja sitä halutaan tukea.

Vuosikokouksen jälkeen saimme Bellavista Altaan vieraita Suomesta saakka. Vapaakirkon kehitysyhteistyösihteeri Jukka Knuuttila oli vierailulla täällä Ecuadorissa ja poikkesi myös meidän luonamme. Jukka osallistui bellavistalaiseen jumalanpalvelukseen ja neuvotteli kanssamme Bellavistan työn tulevaisuudesta. Mukana vierailulla olivat myös Tenan seudulla Vapaakirkon työyhteydessä toimivat Marja ja Teijo Sormunen.

Tammi-helmikuu on ollut myös talkoiden aikaa. Nyt on työn alla toimiva vesihuolto, kun tähän saakka veden tulo kirkollemme on aina ollut vähän epävarmaa. Seurakuntalaiset ovat jo kantaneet vesiletkun ja sementtiä ylös kukkulalle, josta lähdevesi on tarkoitus ohjata suureen tankkiin ja sieltä kirkollemme. Yhdessä tehden työ sujuu helpommin. Tähän haluamme opettaa myös lapsiamme ja nuoriamme. Kaikki ovat tervetulleita yhteisiin talkoisiin.

Kiitos, että myös Sinä olet mukana työssämme rukouksin ja taloudellisesti!

Kuva 1: Petter Hermansson, Kuvat 2-5: Hanna Eriksson

Teksti: Hanna Eriksson