perjantai 9. joulukuuta 2022
Guerrero Aguilarin Jippii-perheen kuulumisia Kolumbiasta ja Venezuelasta
tiistai 6. syyskuuta 2022
Marian kokemuksia "puskasta"
Hei vaan kaikki, jotka luette tätä blogia! Haluan ensinnäkin kiittää kaikista esirukouksista puolestamme Hannan kanssa matkani aikana siellä. Aika on mennyt nopeasti ja siitä on jo neljä viikkoa, kun olen palannut Suomeen. Vaikea uskoa sitä todeksi!
Kuuden viikon matkani Ecuadoriin, piti monenlaista juttua sisällään. Jumalan selkeä huolenpito ja johdatus näkyi läpi matkan joistakin haasteista huolimatta. Ennen lähtöäni kaverini oli rukouksessa kokenut, kuinka matkalla on liaaneja esteenä, jotka pitää leikata pois, mutta niistä päästään eteenpäin. Tämä rohkaisi meitä paljon, kun matkustaminen oli epävarmaa johtuen tiesuluista, kun sairaus iski tai jotain muuta tapahtui. Jumala oli luvannut johdattaa meitä ja Hän piti sanansa. Kasan Jumalan ihmeistä voit lukea jo täältä Hannan kirjoittamana, jos et vielä sitä ole tehnyt. On ihmeellistä, kuinka Jumala pitää huolta omistaan!
Itselle matka oli kasvattava niin uskossa kuin tekemisissä. Pääsin pitämään ensimmäistä kertaa elämässäni terveyskasvatustunteja, vieläpä espanjaksi. Onneksi espanja oli jo sinänsä tuttu kieli, mutta jännittihän se kumminkin. Onneksi tätä työtä ei tarvitse tehdä yksin, vaan Jumala on mukana ja Hänen voimassaan tätä tehdään. Se iskeytyi syvälle sisimpääni, ja toivon, että voisin muistaa sen joka päivä.
Näiden lasten kanssa käynnistyi Jippii-työ Casa Blancan kylässä. Kuva: Maria Huotari |
Lapsirakkaana ihmisenä oli ihana tehdä töitä lasten kanssa kylissä, Bellavistan leirillä ja Jippii-toimintaa sytyttäessä Guayaquilin suurkaupungissa. Viidakon lapset jättivät sydämeeni syvän jäljen. Toivon, että voimme jatkaa yhdessä rukouksia viidakon lasten puolesta, jotta Jumala saa tehdä työtään heissä ja he saisivat kasvaa vahvoiksi Jumalan valoiksi siellä, missä he liikkuvat ja ovat.
Matka oli minulle osa Jumalan kutsun selvittämisen polkua. Jumala tietää, mitä, missä ja milloin seuraavaksi. Matka muistutti minua siitä, kuinka Jumalalla ei ole rajoitteita toimiakseen. Hänen lupauksensa pitävät ja siksi Hänen suunnitelmiinsa on paras luottaa. Tuli oltua niin viidakossa, rannikolla kuin vuoristossakin. Mutta vaikka se olisikin jäänyt vain yhteen alueeseen, olisi se ollut sen arvoista, kunhan saan vain kulkea Jumalan osoittamalla tiellä.
Kotipihassa. Kuva: Hanna Eriksson
Ikävöin Ecuadorin ruokaa, lapsia, Hannaa, eläimiä ja vaikka mitä muuta. Kiitos Hannalle, joka piti minusta erittäin hyvää huolta ja antoi erittäin rohkaisevia neuvoja! Etuoikeutettuna muistelen matkaa ja kiitän Jumalaa siitä! <3
Teksti: Maria Huotari, 28.8.2022
tiistai 5. heinäkuuta 2022
Ihmeitä lakon aikana
Lähes kolme vuotta sitten Ecuadorissa oli kansallinen lakko ja kirjoitin sen aikana kokemistani ihmeistä täällä.
Extra-ihme, jota lapsemme eivät meinanneet uskoa todeksi: Suomalaisella Marialla ja walesilaisella Caitylla on ikäeroa vain kaksi viikkoa! :) |
Siltä varalta, etten pääsisi lentokentälle saakka, sovin eräiden quitolaisten ystävien kanssa Marian noutamisesta - ajatukseni oli, että he voisivat tuoda hänet jollekin tiesululle saakka, josta minä voisin viedä hänet kotiin. Tämä pastoriperhe tarjoutuikin yllättäen majoittamaan Marian tarvittaessa koko lakon ajan. Sain puhelinsoiton myös Guayaquilin rannikkokaupungista, jossa rukoiltiin tämän lähetysmatkan puolesta ja tarjottiin rahaa lentolippuihin, jotta Maria voisi lentää suoraan Quiton kentältä rannikolle ja aikanaan lakon päätyttyä takaisin vuoristoon.
Eivätpä nämä avun tarjoajat olleet uskoa korviaan kuullessaan, että Myyrä-automme ja minä pääsimme lopulta aivan esteettä viidakosta vuorille ja takaisin, yhdessä Marian kanssa. Sitä ennen tarvittiin kuitenkin muutama muukin ihme.
Jalankulkijoiden ja moottoripyörien bensajonoa Tenassa. Autojono kiersi muutaman korttelin ympäri. |
Päätös matkustaa omalla autolla olikin hyvä, koska bussit eivät enää seuraavana päivänä kulkeneet. Liikennettä oli muutenkin todella vähän - sain maantien lähes kokonaan omaan käyttööni ;) Matkassa oli kuitenkin vielä yksi mutka: auton kytkin oli aamulla aivan hervoton, enkä saanut autoa käyntiin! Ei kun vain moottoripyörällä läheiseen huoltamoon apua hakemaan, josta matka Quitoon pääsikin lopulta alkamaan, öljyn ja kytkinnesteen lisäämisen jälkeen.
Mariaa tervehti Ecuadorissa komea Cotopaxi-vuori lumihuippuineen ja sateenkaari, muistutuksena Jumalan lupauksista. Heti seuraavana päivänä Marian saavuttua ajoimme ostoksille Tenaan ja saimme sieltä kaikkea tarvittavaa, vielä kohtuullisilla hinnoilla - porkkanaa lukuunottamatta. Bensaakin tuli taas myyntiin ja saimme sitä tankin täyteen. Baezasta olimme jo paluumatkalla tuoneet varatankissa polttoainetta, jota riitti myöhemmin sekä omaan, että naapureiden tarpeeseen.
Vaikka maa olikin lakossa, meidän ei tarvinnut keskeyttää työtämme. Yhtenä iltana Archidonasta tullessamme vastassa oli tosin tiesulku palavine autonrenkaineen, mutta onneksi olimme matkassa polkupyörillä ja naapurimme päästivät meidät kotiin. Toisen kerran moottoripyörällä toiseen viidakkokylään mennessämme kohtasimme lakkolaisia intiaanikeihäineen ja mustaksi maalattuine naamoineen, polttamassa autonrenkaita keskellä tietä. Heidänkin ohitseen pääsimme puheen ja coca cola -pullon avulla. Nämä lakon päättymiseen saakka asemissaan oloa suunnittelleet mielenosoittajat palasivat onneksi koteihinsa jo parin päivän kuluttua. Olivat varmasti kyläläisiltä saaneet kuulla kunniansa, kun siellä keskellä viidakkoa estivät tavallisten ihmisten kulkua.
Lopulta myös Quitoon ja Tenaan vievät tiet tukittiin ja kanssani puolisen vuotta palvellut Caity ei päässyt lomamatkalle muualle Ecuadoriin. Hän jäikin luoksemme vielä pariksi viikoksi ja oli meille ja lapsillemme suureksi avuksi ja iloksi - ja sai lopulta aivan uskomattoman hienon kotimatkan Isoon-Britanniaan - siitä lisää hieman myöhemmin!
Archidonassa ruokatarpeet ehtivät käydä väliin ja keskustassa kulkeminenkin on hankalaa, kun sinne rakennetaan viemäriverkostoa.Huumorilla ja hyvällä asenteella selviää kuitenkin monesta tilanteesta! |
Eräänä päivänä osuimme Archidonaan juuri kun sinne oli tiesulkujen läpi saatu kuorma-autollinen kananmunia. Kananmunien hinta oli lakon aikana tuplaantunut ja nämä olivat ihan normaalin hintaisia, joten enempää ajattelematta ostin 30 kananmunan paketin niin itselleni kuin myös Caityn isäntäperheelle, jotka olivat juuri edellisenä iltana valitelleet minulle kananmunien korkeaa hintaa. Ongelmana vain oli se, että munat myytiin suoraan autosta munakennolevyille aseteltuna, mutta pakkausmateriaaleja - narua ja muovipusseja - ei ollut tarjolla. Munakennot sylissäni mietin vielä, kuinka saisin ne ja Marian kulkemaan moottoripyörän kyydissä, kun ulkomaalainen nainen kosketti olkapäätäni ja kysyi, olenko minä Suomesta. Kävi ilmi, että olimme tavanneet pari vuotta sitten Archidonan baptistiseurakunnassa ja hän kutsui nyt minut käymään kotonaan vain korttelin päässä, jossa saimme hänen perheeseensä tutustumisen lisäksi vaihtaa ostoksemme siististi pakattuun kahteen 30 kananmunan sarjaan!
Entä sitten Caityn kotimatka? Hänen yliopistoltaan oltiin sitä mieltä, että heidän opiskelijansa olisi päästävä mahdollisimman pian pois "lakon jaloista", vaikka me vakuuttelimmekin, että täällä meillä asioiden tila oli ihan hyvä ja rauhallinen, ja että tilaisuuden tullen saattaisimme Caityn turvallisesti Quiton lentokentälle. Yliopistosta hänelle lähetettiin kuitenkin... helikopteri! Se laskeutui Archidonan ohi virtaavan Misahuallí-joen rantaan ja vei Caityn mukanaan Ahuanon viidakkokentälle, josta hän lensi muutaman muun matkustajan kanssa pienellä cessna-koneella Quitoon. Siellä häntä odottikin jymy-uutinen: intiaanijärjestöjen ja maan hallituksen välinen sopimus oli allekirjoitettu, lakko päättynyt!
Caity valmistautumassa kotimatkaansa poliisien, helikopterin ja pienkoneen kyydissä :) |
Tähän asti on Herra meitä auttanut.
1.Sam. 7:12
Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson
Ps. Vuoriston ja viidakon intiaanikylien väki osallistuu lakkoihin ja mielenosoituksiin hyvin halukkaasti, elinolojensa paranemisen toivossa. Viiden kichwa-seurakuntamme väki Imbaburan maakunnassa ja myös monet kristityt Quitossa käyttivät kuitenkin erilaista strategiaa: He jakoivat välipalaa ja traktaatteja pitkissä autojonoissa odotteleville ohikulkijoille ja järjestivät ylistyskokouksia ja rukousta kotimaansa puolesta puistoissa ja maanteiden varsilla. Saakoon heidän esimerkkinsä innostaa meitäkin siunaamaan Ecuadorin maata ja kansaa.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2022
Konkreettista apua ja kohtaamisia yli kulttuurirajojen
Ecuadorilaisen Pacto-kirkkomme naisten jaosto vieraili luonamme suuren lääkäriryhmän kanssa.
Tämänkertainen "lääkärikaravaani" palveli vain naisia. Tiimi vieraili ensin Pacto Sumacon kylässä, jossa kirkkokunnallamme on pieni seurakunta, ja tuli sitten kahdeksi päiväksi meidän luoksemme Bellavista Altaan, Rukullaktaan ja Tambayakuun.
tiistai 12. huhtikuuta 2022
Iloa yhteistyöstä ja toivoa viidakkokylien lapsille
Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson
tiistai 1. maaliskuuta 2022
Hääjuhlat Bellavista Altassa
Saúl, joka palveli vuosia seurakunnan vanhimpana, aloitti vaimonsa Zoilan kanssa lapsityön tiimissä. Vanhimmaksi on nyt asetettu Benjamín, hänkin on apuna lapsityössä. Myös naisten- ja solutyötä aktivoidaan ja vierailuja naapurikyliin tehdään mahdollisuuksien mukaan.
Haasteitakin toki on, hengellinen kasvu on monesti hidasta ja vihollinenkin hereillä, mutta uskomme Psalmin 84:7 lupaukseen: "Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen."
Siunattu myös Sinä, joka rukoilet työmme puolesta.
Herra Jumala on armo ja kilpi, Hän lahjoittaa meille armon ja kunnian (Ps. 84:11).