tiistai 5. heinäkuuta 2022

Ihmeitä lakon aikana

Lähes kolme vuotta sitten Ecuadorissa oli kansallinen lakko ja kirjoitin sen aikana kokemistani ihmeistä täällä.

Nyt, kun intiaanijärjestöjen protestit käynnistyivät jälleen,
saimme taas ihmetellä ja ihailla, kuinka Taivaallinen Isämme hallitsee.
Tästä saimme esimakua myös Suomesta saapuvien viestien kautta:
Eräs rukoileva ystävä oli aivan hiljattain nähnyt näyssä suuren joukon, joka seisoi ympyrässä pitäen toisiaan käsistä. Siinä keskellä olin ollut minä yhdessä viidakon lasten kanssa.

Extra-ihme, jota lapsemme eivät meinanneet uskoa todeksi:
Suomalaisella Marialla ja walesilaisella Caitylla on ikäeroa vain kaksi viikkoa! :)

Lakon ensimmäisinä päivinä odotimme ystävääni Mariaa avuksemme Suomesta. Tiesulkujen yleistyessä kysyin häneltä, olisiko lentoja mahdollista siirtää myöhempään ajankohtaan. Saimme kuitenkin molemmat rauhan siitä, että nyt olisi juuri oikea hetki matkustaa. Niinpä syntyivät suunnitelmat B ja C ja valmistauduin Quiton matkaan - sillä edellytyksellä, että saisin jostain bensaa, tai että edes bussit kulkisivat vielä.

Siltä varalta, etten pääsisi lentokentälle saakka, sovin eräiden quitolaisten ystävien kanssa Marian noutamisesta - ajatukseni oli, että he voisivat tuoda hänet jollekin tiesululle saakka, josta minä voisin viedä hänet kotiin. Tämä pastoriperhe tarjoutuikin yllättäen majoittamaan Marian tarvittaessa koko lakon ajan. Sain puhelinsoiton myös Guayaquilin rannikkokaupungista, jossa rukoiltiin tämän lähetysmatkan puolesta ja tarjottiin rahaa lentolippuihin, jotta Maria voisi lentää suoraan Quiton kentältä rannikolle ja aikanaan lakon päätyttyä takaisin vuoristoon.

Eivätpä nämä avun tarjoajat olleet uskoa korviaan kuullessaan, että Myyrä-automme ja minä pääsimme lopulta aivan esteettä viidakosta vuorille ja takaisin, yhdessä Marian kanssa. Sitä ennen tarvittiin kuitenkin muutama muukin ihme.

Jalankulkijoiden ja moottoripyörien bensajonoa Tenassa.
Autojono kiersi muutaman korttelin ympäri.

Lakon ja mielenosoitusten myötä polttoainetoimitukset olivat jo käyneet vähiin meidän maakunnassamme.  Marian saapumista edeltävänä päivänä kuulin taxikuskeilta, että Quiton tien varressa, parinkymmenen kilometrin päässä meistä, olisi bensaa. Tuolta huoltoasemalta en kuitenkaan löytänyt muuta kuin tiedon siitä, että bensaa olisi juuri saapunut Tenan kaupunkiin, johon ajelin illan jo hämärtyessä ja bensatankkini tyhjentyessä uhkaavasti. Tenassa löysinkin itseni pitkästä autojonosta ja reilun tunnin odotuksen jälkeen sain tankin täyteen polttoainetta. Niinpä siis uskalsin tehdä päätöksen seuraavan päivän matkasta - pääsisinhän varmaankin tuolla tankillisella kentälle ja takaisin, vaikka tiukoille se menisi.


Päätös matkustaa omalla autolla olikin hyvä, koska bussit eivät enää seuraavana päivänä kulkeneet. Liikennettä oli muutenkin todella vähän - sain maantien lähes kokonaan omaan käyttööni ;) Matkassa oli kuitenkin vielä yksi mutka: auton kytkin oli aamulla aivan hervoton, enkä saanut autoa käyntiin! Ei kun vain moottoripyörällä läheiseen huoltamoon apua hakemaan, josta matka Quitoon pääsikin lopulta alkamaan, öljyn ja kytkinnesteen lisäämisen jälkeen.

Seuraava ihme odotti minua puolessa välissä matkaa, Baezan kaupungin laitamilla. Tiedustelin varovasti huoltoasemalta, olisiko heillä täydennystä bensatankkiini - nyt olisi tärkeää pitää tankki mahdollisimman täynnä. Yllätys olikin suuri, kun työntekijä vakuutti, että heille saapuu bensaa aivan normaalisti, ja että illallakin sitä olisi ihan varmasti myynnissä. Myös lähistöllä päivystävät poliisit vakuuttivat, että reitti olisi selvä lentokentälle ja takaisin ja todellakin - aurinko paistoi ja tie oli hyvässä kunnossa, väkeä ei vaan ollut liikkeellä paljoakaan. Kyyditinkin mennen tullen muutamaa matkustajaa, jotka eivät bussiliikenteen lakattua olleet päässeet määränpäihinsä.

Mariaa tervehti Ecuadorissa komea Cotopaxi-vuori lumihuippuineen ja sateenkaari, muistutuksena Jumalan lupauksista. Heti seuraavana päivänä Marian saavuttua ajoimme ostoksille Tenaan ja saimme sieltä kaikkea tarvittavaa, vielä kohtuullisilla hinnoilla - porkkanaa lukuunottamatta. Bensaakin tuli taas myyntiin ja saimme sitä tankin täyteen. Baezasta olimme jo paluumatkalla tuoneet varatankissa polttoainetta, jota riitti myöhemmin sekä omaan, että naapureiden tarpeeseen.


Vaikka maa olikin lakossa, meidän ei tarvinnut keskeyttää työtämme. Yhtenä iltana Archidonasta tullessamme vastassa oli tosin tiesulku palavine autonrenkaineen, mutta onneksi olimme matkassa polkupyörillä ja naapurimme päästivät meidät kotiin. Toisen kerran moottoripyörällä toiseen viidakkokylään mennessämme kohtasimme lakkolaisia intiaanikeihäineen ja mustaksi maalattuine naamoineen, polttamassa autonrenkaita keskellä tietä. Heidänkin ohitseen pääsimme puheen ja coca cola -pullon avulla. Nämä lakon päättymiseen saakka asemissaan oloa suunnittelleet mielenosoittajat palasivat onneksi koteihinsa jo parin päivän kuluttua. Olivat varmasti kyläläisiltä saaneet kuulla kunniansa, kun siellä keskellä viidakkoa estivät tavallisten ihmisten kulkua.

Lopulta myös Quitoon ja Tenaan vievät tiet tukittiin ja kanssani puolisen vuotta palvellut Caity ei päässyt lomamatkalle muualle Ecuadoriin. Hän jäikin luoksemme vielä pariksi viikoksi ja oli meille ja lapsillemme suureksi avuksi ja iloksi - ja sai lopulta aivan uskomattoman hienon kotimatkan Isoon-Britanniaan - siitä lisää hieman myöhemmin!

Casa Blancan työ käynnistyi mielenosoitusten ollessa kuumimmillaan.
Tämänkin kylän väki harkitsi matkaa Quitoon lakkoa tukemaan,
mutta päättikin jäädä kotiin kuulemaan Jumalan Sanaa.


Lakkopäivinä Marialle ja minulle tuli mieleen vierailla eräiden ystävieni luona Casa Blancan kylässä. Yllättäen isäntämme alkoi kysellä, koska voisimme tulla tapaamaan hänen kylänsä väkeä. Aiemmin nämä lähestymisyritykset eivät olleet tuottaneet tulosta, mutta nyt sovimme uuden tapaamisajankohdan ja seuraavana maanantaina meitä olikin koolla noin 25 eri ikäistä! Tästä rohkaistuneena kylän väki toivoi viikottaisia kokoontumisia ja ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille.





Archidonassa ruokatarpeet ehtivät käydä väliin
ja keskustassa kulkeminenkin on hankalaa,
kun sinne rakennetaan viemäriverkostoa.
Huumorilla ja hyvällä asenteella
selviää kuitenkin monesta tilanteesta!

Eräänä päivänä osuimme Archidonaan juuri kun sinne oli tiesulkujen läpi saatu kuorma-autollinen kananmunia. Kananmunien hinta oli lakon aikana tuplaantunut ja nämä olivat ihan normaalin hintaisia, joten enempää ajattelematta ostin 30 kananmunan paketin niin itselleni kuin myös Caityn isäntäperheelle, jotka olivat juuri edellisenä iltana valitelleet minulle kananmunien korkeaa hintaa. Ongelmana vain oli se, että munat myytiin suoraan autosta munakennolevyille aseteltuna, mutta pakkausmateriaaleja - narua ja muovipusseja - ei ollut tarjolla. Munakennot sylissäni mietin vielä, kuinka saisin ne ja Marian kulkemaan moottoripyörän kyydissä, kun ulkomaalainen nainen kosketti olkapäätäni ja kysyi, olenko minä Suomesta. Kävi ilmi, että olimme tavanneet pari vuotta sitten Archidonan baptistiseurakunnassa ja hän kutsui nyt minut käymään kotonaan vain korttelin päässä, jossa saimme hänen perheeseensä tutustumisen lisäksi vaihtaa ostoksemme siististi pakattuun kahteen 30 kananmunan sarjaan!

Entä sitten Caityn kotimatka? Hänen yliopistoltaan oltiin sitä mieltä, että heidän opiskelijansa olisi päästävä mahdollisimman pian pois "lakon jaloista", vaikka me vakuuttelimmekin, että täällä meillä asioiden tila oli ihan hyvä ja rauhallinen, ja että tilaisuuden tullen saattaisimme Caityn turvallisesti Quiton lentokentälle. Yliopistosta hänelle lähetettiin kuitenkin... helikopteri! Se laskeutui Archidonan ohi virtaavan Misahuallí-joen rantaan ja vei Caityn mukanaan Ahuanon viidakkokentälle, josta hän lensi muutaman muun matkustajan kanssa pienellä cessna-koneella Quitoon. Siellä häntä odottikin jymy-uutinen: intiaanijärjestöjen ja maan hallituksen välinen sopimus oli allekirjoitettu, lakko päättynyt!

Caity valmistautumassa kotimatkaansa
poliisien, helikopterin ja pienkoneen kyydissä :)

Tähän asti on Herra meitä auttanut.

1.Sam. 7:12

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Ps. Vuoriston ja viidakon intiaanikylien väki osallistuu lakkoihin ja mielenosoituksiin hyvin halukkaasti, elinolojensa paranemisen toivossa. Viiden kichwa-seurakuntamme väki Imbaburan maakunnassa  ja myös monet kristityt Quitossa käyttivät kuitenkin erilaista strategiaa: He jakoivat välipalaa ja traktaatteja pitkissä autojonoissa odotteleville ohikulkijoille ja järjestivät ylistyskokouksia ja rukousta kotimaansa puolesta puistoissa ja maanteiden varsilla. Saakoon heidän esimerkkinsä innostaa meitäkin siunaamaan Ecuadorin maata ja kansaa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Konkreettista apua ja kohtaamisia yli kulttuurirajojen

Ecuadorilaisen Pacto-kirkkomme naisten jaosto vieraili luonamme suuren lääkäriryhmän kanssa.


Valtaosa tiimiläisistä tuli suoraan Yhdysvalloista ja palasi sinne, päivätyönsä pariin, heti tämän tempauksen päätyttyä. Mukana oli myös ecuadorilaisia tai täällä asuvia terveysalan ammattilaisia.

Tämänkertainen "lääkärikaravaani" palveli vain naisia. Tiimi vieraili ensin Pacto Sumacon kylässä, jossa kirkkokunnallamme on pieni seurakunta, ja tuli sitten kahdeksi päiväksi meidän luoksemme Bellavista Altaan, Rukullaktaan ja Tambayakuun.


Meidän kylissämme vastaanotto oli hyvä. Lääkärin apua oli odotettu ja naiset ja tytöt iloitsivat saamastaan terveysneuvonnasta ja pestävistä kuukautissuojista. Halukkaat pääsivät juttelemaan myös psykologin kanssa.


Vieraamme järkyttyivät siitä, kuinka yleistä alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö on kylissämme. Iloitsemme siitä, että Pacto-kirkkomme sosiaalisen työn säätiö FACE tekee hyvää työtä vastatakseen tähän haasteeseen Ecuadorin rannikkoalueella ja rukoilemme, että apua ja työkaluja saataisiin myös tänne meille viidakkoon.


Jumalalle jokainen nainen ja tyttö on tärkeä, Hänen kuvakseen luotu. Saimme nähdä ennakkoluulojen evankelisia kristittyjä kohtaan murenevan, kun nämä lääkärit antoivat aikaansa kyliemme asukkaille. Saakoon Herramme palveleva rakkaus puhutella sydämiä jatkossakin.

Tambayakun kylän koululaiset osallistuivat vieraiden muonittamiseen lahjoittamalla ruokatarvikkeita. Saatuaan lääkärin palveluja moni heistä kävi hakemassa myös äitinsä paikalle.






Lisää kuvia ja kertomuksia lääkärien vierailusta (englannin kielellä):




Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson ja Caity Mathews



tiistai 12. huhtikuuta 2022

Iloa yhteistyöstä ja toivoa viidakkokylien lapsille


Helmikuussa saimme pitää luonamme monikulttuurista aktiotiimiä. Onneksi sain majoitusapua Ramirolta ja yhdeltä paikalliselta perheeltä. Sopu antoi sijaa ja iloitsimme yhteydestä ja yhteisestä päämäärästä Punguhuaicosta, Bellavistasta, Shellistä, Quitosta, Misahuallísta ja Iso-Britanniasta tulleiden vieraidemme kanssa.


Punguhuaicon ystävät olivat valmistaneet ohjelmaa lapsillemme ja nuorillemme ja päätimme viedä heidät kylistämme kolmeen – Rukullaktaan, Tambayakuun ja Ita Kiwilinaan.



Kaikki oli jo sovittu valmiiksi kyläpäälliköiden kanssa, mutta saapuessamme ensimmäisenä aamuna Tambayakuun, kävikin ilmi, että koulut olivat alkaneet juuri sillä viikolla, pitkän pandemia-tauon jälkeen.

Eihän siinä auttanut kuin lähteä koulujen johtajaopettajien puheille ja yllätys oli suuri, kun saimmekin luvan järjestää ohjelmaa koko koulun väelle – eskarilaisista aina yläkoulun 10-luokkalaisiin saakka. Heidän vapaa-ajallaan emme mitenkään olisi saaneet koolle tätä suurta lapsijoukkoa ja toisaalta oli upeaa saada palvella heitä näin suuren tiimin kanssa, saatoimmehan jakaa lapset ryhmiin.



Mieleeni jäi erityisesti hetki Tambayakun kylän nuorten kanssa. Yksi heistä oli aikanaan mukana Kushimi-äänityksissämme ja katosi sitten kuvioista. Nyt tämä 10-luokkalaisten joukko kuunteli keskittyneesti ystävämme todistusta uskoon tulostaan ja sen mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Aivan kuin uusi todellisuus olisi auennut näille nuorille ja saimme lopuksi siunata heitä ja pyytää heidän elämäänsä Jumalan hyvää johdatusta ja myös sitä, että voisimme jatkossakin heitä kohdata ja palvella.



Rukullaktassa kokoonnuimme kolmena iltapäivänä ja tilaisuuksiin osallistui mukavasti myös aivan uusia lapsia. Aktioryhmäläisten jo palattua koteihinsa moni näistä lapsista jäi toimintamme piiriin ja olemme nyt kokoontuneet normaalia suuremmissa tiloissa.

Rukullaktan päiväleirin päätteeksi saimme jakaa myös todistukset seitsemälle Suuri seikkailu -kurssin ja yhdelle Felipe 1 -kurssin suorittaneelle. Opinnot ovat jatkuneet tämän jälkeen uudella innolla...

Rukoilemme, että nämä lapset ja nuoret saisivat rakastua Jeesukseen ja juurtua Jumalan Sanaan. Rukoillen kyselemme myös, olisiko jo pian aika Rukullaktassakin rakentaa: sekä omat lapsemme, että vieraamme hyötyisivät suuresti omista lisätiloista. Ennen kaikkea tahtoisimme kuitenkin rakentaa ja rakentua elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi ja tuoda näin iloa Isällemme (1.Piet. 2:5).



Ennen kuin ystäviemme bussit lähtivät kohti vuoria ja jokivartta, ehdimme vielä käydä Yanayakun kylässä – tällä kertaa levon ja yhteisen jakamisen merkeissä. Vieraamme saivat kukin kokeilla tilapia-kalan valmistamista täkäläiseen tyyliin lehtikäärössä nuotiolla ja hyvinhän se onnistui!

Jäämme siunaamaan luonamme vierailleiden nuorten elämää luottaen siihen, että Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen ja tiensä Hänen haltuunsa uskoen (Ps. 37:5).


Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Hääjuhlat Bellavista Altassa

Tapaninpäivänä meillä oli todellakin syytä juhlaan,
kun kahdeksan seurakuntaamme kuuluvaa pariskuntaa sanoi toisilleen "tahdon".
Juhlassa oli vieraita - ja tukijoukkoja - Archidonaa ja Punguhuaicoa myöten.

Seurakuntamme nuoret olivat tärkeä osa juhlaa ja rukoilemme,
että tämä päivä olisi saanut jättää pysyvän jäljen myös heidän sydämiinsä.
Ramiro-pastorimme sanoin, nuorillamme ei enää ole minkäänlaista tekosyytä
olla seuraamatta Jumalan tahtoa elämässään ja ihmissuhteissaan,
kun seurakuntaan kuuluvat aikuiset ovat nyt näyttämässä heille hyvää esimerkkiä.

Laulun sanoin:
Sinä ja minä teimme liiton Jumalan kanssa,
eikä mikään maailmassa ole sitä kallisarvoisempaa.


 Alfa y Omega -seurassakunnassamme on tehty myös uusia henkilövalintoja.

Saúl, joka palveli vuosia seurakunnan vanhimpana, aloitti vaimonsa Zoilan kanssa lapsityön tiimissä. Vanhimmaksi on nyt asetettu Benjamín, hänkin on apuna lapsityössä. Myös naisten- ja solutyötä aktivoidaan ja vierailuja naapurikyliin tehdään mahdollisuuksien mukaan.

Haasteitakin toki on, hengellinen kasvu on monesti hidasta ja vihollinenkin hereillä, mutta uskomme Psalmin 84:7 lupaukseen: "Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen."

Siunattu myös Sinä, joka rukoilet työmme puolesta.

Herra Jumala on armo ja kilpi, Hän lahjoittaa meille armon ja kunnian (Ps. 84:11).

tiistai 21. joulukuuta 2021

#ihanatjalat


Kuinka kukaan voi julistaa,

ellei häntä ole lähetetty?

Onhan kirjoitettu:

"Kuinka ihanat ovat

ilosanoman tuojan askelet!"

Roomalaiskirje 10:15

Ensimmäinen erä kenkiä saapui Quitoon
syyskuussa 2020 Sormusen Joannan mukana
ja saimme sen toimitettua Kolumbian puolelle
vasta heinäkuussa 2021.
Toisen matkalaukullisen toin Suomesta
saman vuoden syyskuussa.



Kuinka hyvä onkaan unelmoida ja uskoa Jumalan Sanan mukaisesti, rakastaa ja pitää huolta lähimmäisistä, aivan niin kuin Jumalakin ajatteli meitä ja antoi itsensä meille. Kuinka hyvä onkaan kulkea Pelastajamme jalanjäljissä, vaeltaa, niin kuin Hän vaelsi. Kuka voisi kuvitella, kuinka yksi kenkäpari voi puhutella jotakuta?

Muutama kuukausi sitten keskustelin ystäväni Hannan kanssa Latinalaisen Amerikan ja etenkin Venezuelan taloudellisesta ahdingosta. Lukemattomat maastamuuttajat kulkevat jalan kokonaisten valtioiden halki paremman tulevaisuuden toivossa, toiset taas kävelevät kotikaupungeissaan säästääkseen rahaa tai yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei julkinen liikenne toimi, tai koska polttoainetta ei ole. Uskovatkaan eivät ole säästyneet näiltä haastavilta elämäntilanteilta, mutta olemme saaneet nähdä, kuinka Jumala toimii niiden parhaaksi, jotka etsivät Häntä ja luottavat Häneen.


Kolumbiasta kengät siirtyivät vähin erin
Venezuelan puolelle, vaikka näiden maiden
välinen raja oli suljettuna korona-pandemian vuoksi.
Rukoillen käynnistimme hankkeen, jonka päämääränä oli auttaa eri puolilla maailmaa asuvia ihmisiä siunaamaan niiden jalkoja, jotka kuljettavat ilosanomaa jopa ilman kenkiä ja tavoittamaan niitä, jotka etsivät uutta suuntaa ja kuningasten Kuningasta, jonka kanssa kulkea. Emme osanneet aavistaa, kuinka monet lähettäisivät meille hyväkuntoisia ja jopa uusia kenkiä. Joidenkin kenkien sisällä oli myös pieniä rohkaisuviestejä, Pyhän Hengen antamia sanoja.

Ennen saapumistaan määränpäähänsä nämä kengät lensivät yli mannerten ja valtamerten, ne ylittivät valtakuntien rajoja ja kävivät mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Lapset kantoivat niitä alueilla, joiden hallinnasta käydään aseellisia konflikteja. Kenkiä kuljetettiin harteilla, polkupyörillä ja renkaiden päällä. Jumala löytää aina keinon lähettää siunauksensa sinne, minne Hän tahtoo. Saavuttuamme Venezuelaan aloimme perheenä rukoilla johdatusta kenkien jakoon. 10-vuotias nuorin poikamme pyysi päästä rukoilemaan siihen paikkaan, jossa säilytimme kenkiä, jotta Jumala osoittaisi hänellekin, kenelle hän voisi antaa tällaisen suurenmoisen siunauksen, kaiken värisiä ja kokoisia kenkiä
täynnä rakkautta niitä käyttäviä ihania jalkoja kohtaan.


Kenkiä jakaessamme kuulimme monia tarinoita Jumalan hyvyydestä, vuodatimme lukemattomia onnenkyyneleitä ja näimme kaikkien niiden hymyt, jotka saivat vastaanottaa ihanien ihmiskätten lähettämän Taivaan lahjan. Tässä muutama todistus:

Kiitos näistä ihanista kengistä, olen tehnyt lujasti työtä vuosien ajan ja tällä viikolla huomasin, että kaikki vaatteeni ja kenkäni olivat huonokuntoisia ja rumia, ja etten enää näyttänyt hyvältä. Aloin puhua Jumalalle tarpeestani, sanoin Hänelle, että teen työtä päivät ja yöt, palvelen Häntä ja että tahtoisin  asioiden muuttuvan. Kolme päivää sitten päätin heittää pois melkein kaikki vaatteeni ja kenkäni, jotka olivat niin vanhoja ja rikkinäisiä, ettei niitä enää voinut käyttää. Ja nyt sinä toit minulle nämä kengät Herran nimissä, kuinka ihana onkaan Isäni, joka näki tarpeeni!

Olkoon Herran siunaus kaikkien niiden yllä, jotka päättivät lähettää meille nämä ihanat kengät. Jumala todellakin tuntee meidän tarpeemme, nyt voin jatkaa ilolla palvelutyötäni kylissä, jotta Jumalan Valtakunta tulisi. Minua pidettiin
hulluna, kun aikanaan päätin uskoa toimeentuloni Jumalan käsiin, nyt tämä hulluus täyttää elämäni riemulla.

Harkitsin kenkien viemistä eräälle pastorille, jonka olin nähnyt käyttävän samaa kenkäparia jo pitkän, pitkän aikaa. Epäröin kuitenkin, koska ne kengät, jotka olivat pastorin kokoa, eivät olleet hänen tyylisensä. Eräänä aamuna Herra kuitenkin kehotti minua viemään nämä kengät hänelle ja kun tein näin mieheni kanssa, pastori yllättyi ja jäi aivan sanattomaksi. Myöhemmin hän lähetti minulle tekstiviestin, jossa kertoi, että juuri sinä päivänä hän oli aloittamassa uudessa pastorin virassa ja että hänen oli seisottava suuren ihmisjoukon edessä. Hän oli sanonut Jumalalle tekevänsä, mitä tämä tahtoi, mutta että hänen kenkänsä olivat todella huonossa kunnossa ja että tämä suretti häntä. Kun pastori oli vielä rukoilemassa, olin minä tullut paikalle kenkäparin kanssa ja vaikka kengät eivät olleetkaan hänen tyyliään, hän laittoi ne jalkaansa suurella ilolla. Jumala on todellakin aina valmis täyttämään meidän tarpeemme, kun päätämme kunnioittaa Hänen nimeään, hän ei saata meitä häpeään.


 Nyt monien kylien lapsilla ja nuorilla on hyvät kengät, joilla kävellä kouluun ja seurakuntaan.

Hengellisen työn tekijöillä on nyt sopivat kengät tai saappaat, joilla he voivat kulkea myös haastavassa maastossa, vieden Jumalan Sanaa maaseudulle.

Näinä haastavina aikoina kokonaiset perheet saivat vastaanottaa Jumalan Sanaa ja kengät.

Lukuisat eri-ikäiset Jumalan palvelijat vastaanottivat
tämän Korkeimman siunauksen ilolla, monet vuodattivat
kyyneleitä ja hämmästyivät hyvän Isämme
ihmeellisistä tavoista siunata ja luoda uutta.


Kiitämme ja ylistämme Jumalaa jokaisesta, joka osallistui tähän hankkeeseen, rukoilemme, että teidän perhekuntanne ja ihanat jalkanne voisivat jatkossakin viedä iloa useampiin paikkoihin, kuin voitte kuvitellakaan. Paljon kiitoksia. Jumala täyttäköön teidät rakkaudellaan ja Hänen armonsa olkoon ylitsevuotava teidän elämässänne.


Ystävällisesti, Guerreron perhe