Bellavista Altan marraskuu

Tämä kuukausi alkoi Bellavistassa pyhäinpäivän vietolla.

Halloween on rantautunut Yhdysvalloista myös tänne Ecuadoriin,

joten halusimme tarjota seurakuntalaisillemme vaihtoehtoisen tavan juhlistaa tätä päivää

– kuoleman ja siihen liittyvien uskomusten ihannoimisen sijaan

kuoleman voittajaa, Jeesusta Kristusta, kunnioittaen ja palvellen.

Ecuadorilaisen pyhäinpäivän perinteen mukaisesti

tarjosimme koko seurakuntaväelle colada morada -nimistä juomaa ja leipää.

Leipä leivottiin miesporukalla jo lauantaina,

kun taas naiset valmistivat kaksi padallista violettia juomaa varhain sunnuntaiaamuna.

Seurakuntalaiset osallistuivat kuluihin pienellä summalla,

joten jäimme myös taloudellisesti voiton puolelle

– seurakunnan rakennuskassa kasvoi lähes kymmenellä dollarilla! ;)

Rakennuskassa onkin nyt ollut tarpeen,

koska kirkon lisärakennuksen tekoa on jatkettu voimien ja mahdollisuuksien mukaan.

Seurakunta on osallistunut kolehtivaroin talkooruokailuihin ja joihinkin muihinkin kuluihin.

Suureksi avuksi ja siunaukseksi ovat kuitenkin olleet ystävät Suomessa ja Kanadassa,

jotka ovat avustaneet meitä rakennustarvikkeiden hankinnassa.

Apua saimme myös Ernestolta, vuoriston intiaanilta ja rakennusmestarilta,

joka vietti viikon kanssamme Bellavistassa rakennustöihin osallistuen ja niissä meitä ohjaten.

Jos Herra suo, Ernesto palaa avuksemme joulukuussa.

Sormusen Marja ja Teijokin ajoivat avuksemme pohjoisen vuorilta saakka,

koska nyt, kun automme on korjauksessa,

emme ole voineet kuljettaa rakennustarvikkeita jokivarteen.

Sormusten ja kylämme nuorten miesten kanssa

saimme viedä Bellavistaan 72 kattopeltiä ja muuta tarpeellista.

Rakennustyö jatkuu, koska tammikuussa,

aloittaessamme Bellavista Altassa kummilapsihankkeen

yhdessä Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n (KLK) kanssa,

kaikki lisätilat ovat enemmän kuin tarpeen.

Pyydäthän edelleen Taivaan Isän siunausta ja apua seurakunnallemme,

lapsillemme, ja rakennustyöllemme.

Jos haluat, oman kummilapsen välityksellä,

olla mukana neljässä eri intiaanikylässä

asuvien pyhäkoululastemme koulunkäynnin, oppimisen

ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen

tähtäävässä kummilapsihankkeessamme,

otathan yhteyttä KLK ry:een (kummilapset[at]svk.fi tai 050 4413 190).

Teksti: Hanna Eriksson

Kuvat 1-2 & 4-6: Hanna Eriksson

Kuva 3: Marja Sormunen

Rakentaminen jatkuu

Bellavistassa meitä on siunattu aktiivisella seurakuntaväellä ja etenkin lapsilla ja nuorilla.

Uskovat ovat jo rakentaneet talkoilla itselleen kirkon ja sen lisätilat, joissa me työntekijät majoitumme ja teemme ruokamme Bellavistassa ollessamme. Tuota "pappilaa" käytetään tosin myös varastona ja pyhäkoululuokkana, joten arjen sujuminen vaatii joustavuutta kaikilta osapuolilta. Nyt on vuorossa uuden rakennuksen teko, jotta saisimme lähes satapäisen pyhäkouluryhmämme jaettuna pienempiin porukoihin, jotta nuorten ei enää tarvitsisi kokoontua opiskelemaan Raamattua kylän pelikentällä, ja jotta majoittuminen Bellavistassa olisi sujuvampaa.

Uusia lisätiloja on rakennettu talkoilla maaliskuusta alkaen. Välillä työssä on mukana koko kyläyhteisö, joskus touhutaan omalla seurakuntaporukalla. Nyt on tehty sementistä talon kantavia rakenteita. Sääolosuhteet ovat haastaneet talkooväen - paahtava auringonpaiste ja vesipula ei kuitenkaan ole pysäyttänyt työn tekijöitä.

Seuraavaksi vuorossa on rakennustyömaan kattaminen ja uuden materiaalin tuominen paikalle. Seurakuntalaiset ovat innostuneet lahjoittamaan puutavaraa, jota menemme aikanaan porukalla kaatamaan heidän mailtaan. Lisäksi on kannettava hiekkaa ja kiviä jokivarresta, sementintekoa varten.

Pyhäkoululaisemme ovat 2-11-vuotiaita. Varhaisnuoret ja teini-ikäiset kokoontuvat sunnuntaisin pastorimme Ramiron johdolla. Lapsia opettaa bellavistalaisten sisarten tiimi, jota valmennamme tehtäväänsä jatkuvasti. Opettajakokelaiden työ helpottuu huomattavasti, kunhan saamme lapset jaettua pienempiin ikäryhmiin.

Rukoilethan rakennustyömme puolesta!

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Suuri lähetysjuhla ja vieraita vuoristosta

Elokuun kolmas viikonloppu jokivarressa oli aivan erityinen. Bellavista Altan seurakunta sai vieraita pohjoisen Ecuadorin vuorilta saakka. Punguhuaicon intiaaniseurakunnan ystävät, 28 henkilöä, tulivat tervehtimään meitä ja tutustumaan työhömme. Osalle Punguhuaicon nuoresta polvesta Bellavista Alta tosin oli tuttu jo ennestään, koska vuoristosta on tehty tänne aktiomatkoja aiemminkin. Paukkalan Eevalle ja Pekalle taas nämä vierailijat olivat tuttuakin tutumpia, ovathan he aikanaan olleet seurakuntatyössä juuri Punguhuaicossa ja sen lähikylissä. Rukouksen yhteys on säilynyt kaikki nämä vuodet ja nyt sekä viidakon että vuoriston veljet ja siskot saivat hetken ajan tehdä työtä yhdessä ja olla myös lähettämässä Paukkaloita takaisin Suomeen.

Punguhuaicon intiaanit matkustivat vuokrabussilla yli kymmenen tuntia päästäkseen luoksemme. Omat eväät maistuivat heille Misahuallín apinapuistossa varhain lauantai-aamuna ja sen jälkeen matka jatkui yhdessä syvemmälle viidakkoon. Los Ríosin kanoottisatama oli pienentynyt puoleen ystäviemme edellisten vierailujen jälkeen: tulviva Napo-joki oli vienyt mukanaan niin rannassa seisseen suuren palmupuun kuin paikallisen kauppiaan toimitilojakin. Rohkeasti ystävämme kuitenkin astuivat kanoottiin ja antoivat sen viedä itsensä Napoa ylävirtaan, Bellavista Altan kylään saakka.

Emme halunneet, että siunaus vuoriston intiaanien vierailusta jäisi vain oman seurakuntamme väelle. Kun ystävämme olivat ruokailleet ja asettuneet taloksi, kävelimme läheiseen San Alberton (Bellavista Baja) kylään. Pastoripariskuntamme Ramiro ja Cecilia olivat valmistaneet kylän lapsille toiminnallista ohjelmaa, sekä lyhyen opetuksen. Jaoimme lapsille lahjoituksena saamiamme leluja ja koulutarvikkeita.

Lastenohjelman jälkeen oli aikuisten vuoro. Punguhuaicon naistenryhmä lauloi kauniisti ja eräs vieraistamme saarnasi. Näimme myös lyhyen elokuvapätkän uskoontulon merkityksestä. San Albertossa ei vielä ole evankelikaalista seurakuntaa, mutta meitä on monesti pyydetty tekemään työtä myös siellä. Monet kylän lapsista käyvät pyhäkoulussamme Bellavista Altassa ja jotkut aikuisetkin ovat liittyneet seurakuntaan. Vielä ei ole tullut aika avata omaa työpistettä San Albertoon, mutta yhteys on jo olemassa.

Ihmeiden ihme, 28 vierastamme ja myös me "paikalliset" löysimme jokainen nukkumapaikan seurakuntamme tiloista. Teltat ja hyttysverkot nousivat vieri viereen, kun väsyneet matkalaiset kävivät levolle. Sunnuntai-aamuna iloinen puheensorina ja nauru kuuluivat kauas jo ennen kello viittä, kun hyvin levänneet vuoriston nuoret alkoivat suunnitella uintireissua joelle...

Kukaan ei myöskään jäänyt nälkäiseksi, kun viidakon ja vuoriston ystävät pääsivät yhdessä ruoanlaittoon. Ruokaa valmistui niin kaasuliedellä kuin nuotiollakin, ja useampaan otteeseen syötiin ecuadorilaisten lempiruokaa, kanaa, sen eri muodoissa!

Sunnuntai-aamuna Bellavista Altan kirkko oli ääriään myöten täynnä, kun kokoonnuimme yhteiseen juhlatilaisuuteen. Vuoriston sisaret lauloivat, Punguhuaicon seurakunnan pastori Alejando Ibaza saarnasi ja myös paikalliset seurakuntalaiset esittivät omia ohjelmanumeroitaan. Pyhäkoulunkin pitoon saimme tällä kertaa apuvoimia vuoriston ystävistä.

Jumalanpalveluksen lopuksi oli kiitosten vuoro - ovathan vuosia sekä vuoriston, että viidakon intiaaniseurakunnissa palvelleet Eeva ja Pekka Paukkala palaamassa Suomeen. Kyyneliltä ei vältytty, kun intiaanit hyvästelivät heille rakkaiksi tulleita lähetystyöntekijöitä. Pastoreidemme Ramiron, Nelsonin ja Alejandron johdolla seurakunta siunasi kotimaahansa palaavat lähtijät ja myös Hanna Erikssonin, joka jää palvelemaan seurakuntaa Bellavista Altan alueelle.

Ennen kotimatkan alkua nautittiin yhdessä viidakon sisarten valmistama juhla-ateria ja toteutettiin vuoriston nuorten haave uinnista Napo-joessa. Jäämme odottamaan uusia kohtaamisia vuoriston ystäviemme kanssa ja lähetysinnon kasvamista intiaaniseurakunnissamme. Monissa kylissä ei ole vieläkään kuultu Hyviä Uutisia Jeesuksesta.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Äitienpäivä

Mitä useampi kokki, sen nopeampi soppa.

Normaalisti äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Ecuadorissa mikään ei ole siinä mielessä normaalia. Ecuadorilaiselle yksi päivä on kuin yksi kuukausi. Se pätee ainakin äitienpäivään, jota vietetään koko kuukauden, koulusta, kaupungista ja läänistä riippuen. Juhannusjuhlat, la fiesta de San Juan, kestää koko kesäkuun. San Pedro heinäkuun.

Lupaavasti porisee.

Valmistumista seurataan silmä kovana.

Bella Vistassa vietimme äitienpäivää kahtena sunnuntaina, 17. ja 24. toukokuuta. 17.5. miehet häärivät kokkeina. Kaksi suurta kattilaa oli tulella. Toisessa keitettiin riisiä, toisessa kanaa. Innolla tuntuivat kaikki osallistuvan ruuanlaittoon eikä naisilta paljon ohjeita kyselty. Näki, että ruokaa on tehty ennenkin. Kolmannessa kattilassa, vähän sivummalla, keitettiin herneitä ja porkkanaa. Kätevästi nuotion lämpötilaa säädeltiin puitten asennolla. Alle tunnissa oli tehty herkullinen riisikanarisotto vihanneksin. Juomaksi valmistettiin canela-puun lehdistä kanelinmakuinen lämmin yrttijuoma.  Lapset pääsivät ensimmäiseksi ruokajonoon, sitten naiset ja lopuksi miehet. Annoksia tuli toista sataa ja kaikille tuntuivat miesten valmistavat herkut maittavan.

Ramiro ja Ipolito kanojen kimpussa.

Lapset ruokajonossa.

Toisena sunnuntaina, 24.5. oli muun ohjelman vuoro. Ensin pidettiin normaali Jumalanpalvelus. Sen jälkeen äideille pidettiin ihan oma kokous. Misahuallissa oli teetetty kakku ja jokainen äiti sai kokouksen jälkeen oman palansa. Sitten oli puheita äideille ja musiikkia yltäkylläisesti. On hyvä, että äideillä on oma juhlapäivänsä. Hehän kantavat suuren vastuun kotona. Intiaaniäidin osa ei ole helppo. Vaikka huolensa on kaikilla äideillä, heille suuri kiitos arvokkaasta panoksestaan perheittensä puolesta.

Hyvää äitienpäivää sanoin ja sävelin.

Teksti ja kuvat: Pekka Paukkala