Päivä Paltacochassa

Bellavistan uskoville evankeliumin leviäminen on tärkeää.

Kesäkuun viimeisenä lauantaina ryhmä seurakuntalaisia

vieraili Río Bueno -joen toisella puolen, Paltacochan kylässä.

Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa - leikkiä, laulua, Raamatun opetusta ja askartelua.

Lastenkokouksen aikana Bellavistan musiikkiryhmä valmistautui iltatilaisuuteen,

jossa laulujen lisäksi jokainen ryhmäläinen lausui ulkomuistista jonkun raamatunjakeen.

Illalla kylän keskustaan kokoontui satakunta henkilöä.

Vierailijat vastasivat ohjelmasta,

mutta myös Paltacochan uskovat esittivät muutaman laulun.

Lapsetkin malttoivat istua penkeillään jopa saarnan ajan

- esitettäisiinhän illan lopuksi elokuva,

kiitos bellavistalaisten kylään kantaman videotykin ja generaattorin.

Paltacochalaiset olivat valmistaneet vierailleen herkullista kanakeittoa,

jonka voimin tunnin kävelymatka kotiin sujui kaikenikäisiltä hyvillä mielin,

mudasta, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.

Sadekin alkoi vasta yöllä, matkalaisten päästyä onnellisesti kotiin,

ja taas saatiin kokea, että rukouksiin oli vastattu.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

Juhlaa, uuden oppimista ja yhteyttä Bella Vistassa

Bella Vistan seurakuntatyö jatkuu motivoituneen tiimin johdolla. Jumala on siunannut meitä kahdella ecuadorilaisella pastorilla, jotka ovat jättäneet kotinsa ja sukunsa ja tulleet perheineen asumaan tänne Ecuadorin viidakkoalueelle, vieraan kulttuurin, ilmaston ja kielen keskelle, palvellakseen Napojokivarren kichwa-intiaaneja ja kertoakseen heille ilosanomaa Jeesuksesta.

Ramiro ja Cecilia perheineen asuvat Misahuallíssa, Nelson ja Piedad Tenassa. Viikonloppuisin tämä tiimi matkustaa parin tunnin auto- ja kanoottimatkan päähän Bella Vistan kylään. Seurakunnan toiminnan pyörittämisessä – lähinnä musiikissa, tilaisuuksien juonnossa ja lasten pyhäkoulussa – ovat apuna myös paikalliset joukot. Uskomme Jumalan hiljalleen valmistavan Bella Vistan asukkaita palvelemaan oman seurakuntansa keskellä ja lähikylissä. Kesäkuun 28. päivälle suunnittelemmekin yhteistä kokous- ja evankeliointimatkaa Paltacochan kylään, jonka jo vuosia sitten perustetusta seurakunnasta puuttuu vastuullinen työntekijä.

Kesäkuun puolivälissä täällä Ecuadorissa juhlittiin isänpäivää. Me matkustimme Bella Vistaan jo perjantai-iltana. Lauantai-aamuna seurakunnan naiset kokoontuivat nuotion ääreen valmistamaan juhla-ateriaa, jonka kuluihin jokainen heistä oli osallistunut pienellä summalla. Lapset koristelivat kirkkosalin ja äidit kirjoittivat rohkaisevia ja kiitollisia tervehdyksiä miehilleen seinälle teipattavaksi. Isät istuivat kunniapaikoilla juhlassaan, johon kuului pieniä kilpailuja, musiikkia, Raamatun sanaa ja isille suunnattuja onnitteluja. Yhdessä kiitimme Jumalaa, taivaallista Isäämme, joka oli tuonut kirkkoon niin monta avioparia lapsineen iloitsemaan perheestään ja Hänen tuntemisestaan.

Lauantai-iltapäivä jatkui musiikkiryhmän harjoituksilla, käsityöpajalla, raamattukoulun oppitunneilla ja auringon jo laskettua iltakokouksella seurakuntalaisten itsensä rakentamassa kauniissa kirkkorakennuksessa. Sunnuntain ohjelmaan kuului jumalanpalvelus ja omat opetustuokiot lapsille ja nuorille, jonka jälkeen pastorit katosivat yhdessä kyläläisten kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua, jossa Ecuador kohtasi Sveitsin – hyvä tilaisuus jakaa elämää yhdessä seurakuntalaisten kanssa!

Pastorin lasten koulu jatkuisi Misahuallíssa maantantaina, ja Bella Vistan nuoretkin valmistautuivat jo palaamaan omaan sisäoppilaitokseensa Chonta Puntaan. Kylä hiljeni vastaanottamaan uutta viikkoa, kun kanoottimme lähti Bella Vistan rannasta saattamaan meitä kotimatkalle. Tulevana viikonloppuna, pastoreiden palatessa Bella Vistaan, kanoottia tarvittaisiin taas!

Teksti ja kuva: Hanna Eriksson

Tiedotus blogin lukijoille

Hanhisuolla 5.6.2014

Blogin lukijat ovat ihmetelleet päivityksien puutetta. Päivittämättömyys on johtunut rakenteellisesta ongelmasta. Kirjoittajia on ollut vain yksi, allekirjoittanut. Lyhyesti seuraavaa. Eevalla todettiin  Quitossa 26.2. suoritetussa sydämen rasituskokeessa vakava sydänongelma. Varjoainekuvaus paljasti, että Eevalla on ns. kolmen suonen tauti. Eli kolme sydänsuonta laaja-alaisesti tukossa, vaatii pikaisia toimenpiteitä. Diagnoosi aloitti prosessin, joka katkaisi kaiken kirjoitustyön. Alkoi nopealla aikataululla töiden järjestäminen Ecuadorissa siten, että työ ei kärsi poissaolostamme. Lisäksi sekä kodin että matkatavaroiden pakkaaminen, asioiden järjestely ja lukuisiin puhelinsoittoihin ja viesteihin vastaaminen veivät kaiken ajan. Minulle aika ennen Suomeen lentoa oli töitä vuorotta, noin 3 viikkoa.

Suomessa tulimme tyhjään kotiin ja toisenlaiset talkoot odottivat täällä. Eeva pääsi nopealla aikataululla Tampereen sydänsairaalan tutkimuksiin, mutta sitten papereihin tuli sekaannusta ja väärinkäsitystä, jonka johdosta leikkaus tehtiin vasta 7.5. Leikkaus meni hyvin, ohituksia tarvittiin kaikkiaan 4 kappaletta. Kun kaikki asiat oli saatu kuntoon, itselleni paukahti syvä väsymys, joka jatkuu edelleen. Ensi viikolla aloitetaan tutkimukset johtuuko väsymys jostain fyysisestä viasta vai onko kysymyksessä  työuupumus.

Nyt on sen verran jaloillaan, että kirjoitushommat on aloitettu. Meneillään on Viidakon kutsu -lehden teko, kiertokirjeen kirjoitus ja blogiin tulee uutta tietoa. Nyt on saatu myös blogin suhteen  parannus. Hanna Eriksson on lupautunut kirjoittamaan siihen ja työmme nykyinen keulamies, Ramiro Escola. Jumalan rakastava käsi on ohjannut kaikkea. Meille ei ole tapahtunut mitään erikoista. Aikanaan olin pitkään merellä eivätkä laivatkaan alituiseen ajaneet. Aina välillä oli telakkavaihe, jolloin pohja putsattiin ja maalattiin, koneet kunnostettiin ja tehtiin kaikki tarvittava, että taas kulkisi. Nyt meillä on telakkavaihe, jonka pituuden Jumala yksin tietää. Eevan sydän on leikattu ja lonkkaleikkaus seuraavana vuorossa, jos Jumala ei sitä paranna. Omista huoltotöistä en vielä tiedä, kun tutkimukset vasta aloitetaan. Mutta työ jatkuu. Olemme olleet yhteydessä Ecuadoriin kerran pari viikossa ja tarkoituksenamme on lähteä takaisin heti, kun siihen lupa saadaan.

Omasta ja Eevan puolesta blogin lukijoille Jumalan siunausta.

Pekka Paukkala

Vapaakirkon kehitysyhteistyösihteeri Jukka Knuuttila Ecuadorissa 1.-15.2.2014

Jukka, Eevi, Markus, Päivi ja Eeva Misahuallin puistossa.

Meillä on ollut ilo tavata yhdellä kertaa useampi ystävä. Jukalla, vanhalla seminaarikaverilla, oli työmatka tänne päiväntasaajan maahan. Työkiireidensä vuoksi meillä ei ollut mahdollisuus pitkään yhdessäoloon, vaan se rajoittui muutamaan tuntiin. Silti tapaaminen oli virkistävä ja hoitavakin. Sitenkin, että Jukka lääkärinä antoi hyviä vinkkejä terveyttä koskeviin kysymyksiimme. Jukan kiireiseen ohjelmaan sisältyy vammaisprojektiin liittyviä asioita, Latin Linkin konferenssissa edustaminen, erinäisiä kokouksia yms. Jumala kaiken kiireen keskellä virvoittakoon, pitäköön kaikkinaista huolta niin terveydestä kuin turvallisuudesta ja antakoon myös aikaa iloita nähtävyyksistä.

Kuva ja teksti: Pekka Paukkala

Koivujen vierailu Ecuadorissa

Päivi, Eevi, Linnea ja Markus Koivu esiintymässä Bella Vistan kokouksessa.

Kuningasboa, boa constrictor.

Bella Vistan lauantaikokous ja tupa täynnä väkeä.

Koivujen yhteistyötaho, Latin Link, järjesti tämänvuotisen kansainvälisen konferenssinsa Ecuadorissa. Koivut tulivat maahan pari viikkoa ennen konferenssia ja mekin saimme pitää heitä vierainamme. Kuten aina mieluisten vieraiden ollessa kyseessä, aika loppuu kesken. Saimme Koivujen kanssa jakaa kenttiemme kipuja ja iloja. Me molemmat olemme toimineet intiaanityössä, ja niin ollen oli paljon kyseltävää, paljon yhteistä jaettavaa ja samansuuntaisia kokemuksia. Koimme vierailun todella hyvänä, mahtava, innostavana ja hauskanakin. Unohtui monet kiukutkin. Sekin, ettei koko vuonna postiin ole tullut Viikkolehtiä. Posti lakkasi toimimasta joulukuussa ainakin meidän kohdallamme.

Koivujen kanssa saimme yhdessä vierailla myös Bella Vistassa. Väkeä oli ihan mukavasti paikalla. Lauantai-illan kokouksessa Koivut esittivät pari quechuankielistä laulua, ja väki oli haltioissaan. Lisäksi Markus Koivu saarnasi illalla sytyttävästi evankeliumia. Mukana ollut Hanna Eriksson näytti sekä Santo Domingossa, että kastejuhlassa otettuja kuvia seurakuntalaisille. Kokouksessa oli vahva Pyhän Hengen läsnäolo eikä se suinkaan vähentynyt sunnuntain kokouksessa. Sunnuntaina sanaa jakoi Nelson Zarría evankelistan innolla. Koivut eli Markus, Päivi, Eevi ja Linnea, esittivät jälleen musiikkia. Myös kirkon omat voimat olivat esillä. Kokouksen jälkeen astuivat esiin aviopari, Silverio ja Hermelinda. He halusivat tulla uskoon.

Silverio oli saanut juuri ennen kastejuhlaa voimakkaan uninäyn. Mies oli ollut todella vihainen evankelisille ja vuosia taistellut uskovia vastaan ja mustamaalannut heitä. Toinen tytöistä oli kastettu vuosi sitten ja nyt toinenkin oli menossa kasteelle. Mies oli kiehunut niin, että suunnitteli hakkaavansa Saulin, mutta näky oli pudottanut kivet käsistä. Näyssä mies oli seisonut merkillisellä asemalla. Asemasta toiseen suuntaan oli pelkkää pimeyttä ja synkeyttä, toiseen suuntaan kirkkautta. Pian asemalle saapui juna. Kiskoja ei ollut, se kulki kuin ilmassa. Juna pysähtyi, ja hän oli nousemassa junaan, mutta mies ovella sanoi, että sinulta puuttuu lippu. Pian juna lähti liikkeelle, ja Silverio näki, että hänen molemmat tyttönsä istuivat junassa. Juna lähti nousemaan viistosti ylöspäin kohti kaunista kirkkautta ja hän jäi pimeää. Pian ympärille alkoi avautua kauheita kuiluja, jotka olivat niin syviä, ettei pohjaa näkynyt. Näkymättömät kädet tarttuivat voimakkaasti mieheen ja yrittivät vetää hänen syvyyden kuiluun. Mies tajusi olevansa kadotettu ja sydämeen nousi hätä ja tietoisuus siitä, että hän on tuomittu iankaikkiseen kadotukseen ilman Jeesusta. Sunnuntain kokouksessa Silverio yhdessä vaimonsa kanssa tulivat uskoon ja saivat liput taivaan junaan.

Samassa kokouksessa oli myös mies, joka oli vuosikausia ollut pimeyden teillä. Aikoinaan Bolivar oli ollut aktiivinen seurakuntansa jäsen, mutta sitten maailma oli voittanut. Hän sairastui vakavasti ja saimme Bella Vistaan tiedon miehen tilasta. Aloitimme seurakuntana rukoustaistelun. Sairaana ollessaan Bolivarin ympäröi yhtäkkinen kirkkaus ja hän näki enkeleitä. Joukosta erottui suurikokoinen, kirkkaisiin vaatteisiin puettu hahmo, joka sanoi vain muutaman sanan: ”Bolivar, sinua tarvitaan vielä”. Sanat murskasivat sekä ylpeyden että sydämen. Mies toipui sairaudestaan ja pääsi pois sairaalasta. Sunnuntain kokouksessa Bolivar itki kertoessaan tuota pyhää kohtaamista ja halusi uusia matkaliittonsa ja palata Jeesuksen helmaan. Jumala elää, Hän haluaa pelastaa ihmisiä. Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Kuvat: 1.-2. Pekka Paukkala, 3. Hanna Eriksson
Teksti: Pekka Paukkala