Heinä- elokuussa on täällä Ecuadorin viidakkoalueella koululaisten loma ja näinä kuukausina olemme jo monien vuosien ajan saaneet vastaanottaa aktioryhmiä, jotka saapuvat eri puolilta maailmaa tutustumaan työhömme ja tukemaan sitä.
Tänä vuonna erityisen jännitysmomentin aktioiden järjestelyyn toi se, että allekirjoittanutkin lähti "lähetysmatkalle" juuri ennen lomien alkua ja vieraiden saapumista: Suomeen hautaamaan ystävää ja viemään viidakkoseurakunnan terveisiä Vapaakirkon kesäjuhlille. Jännitystä tuotti se, että Ecuadoriin palattuani aikaa aktiolaisten asunnon vuokraamiseen ja kalustamiseen olisi vain viikon verran.
|
Pääkaupungin ja viidakkoalueen yhdistävä tie oli tällaisessa kunnossa. Suomalaisen Legacy-tiimin vierailun ajaksi reitti saatiin kuitenkin auki ja seuraavan kerran maanvyörymiä tuli vasta palattuamme kotiin heitä viemästä. |
Suomen matka tuli ja meni ja viidakossa minua odotti yllätys: ystävystyminen naapuripariskunnan kanssa, joka tarjoutui majoittamaan vierailijat kodissaan ja vieläpä avaamaan loma-asuntonsa ovet nuorten viidakkoleirille! Richard alkoikin samantien nikkaroida bambuvuoteita ja yhdessä haalimme kokoon verhoja, tyynyjä, astioita ja muuta tarpeellista. Hän myös näki yöllä unen, jossa hän lakaisi ja kuurasi kaksikerroksista taloaan. Aktioryhmien säännölliset ylistys- ja rukoushetket koskettivat tätä pariskuntaa ja Inés kuuntelee matkapuhelimelleen äänittämiään lauluja edelleen matkustaessaan bussilla ja kulkiessaan viidakon poluilla.
 |
Latin Link -järjestön lähettämä Step-tiimi
pääsi maistamaan toukkavarrasta!
(Kuva: Step-tiimin arkisto) |
Ensimmäinen aktiotiimi saapui heinäkuun alkupäivinä Pohjois-Irlannista ja Englannista, tavaten toisensa ensimmäistä kertaa vasta Bogotán (Kolumbia) lentokentällä. Nämä kahdeksan nuorta naista hioutuivat saman tien tiiviiksi työryhmäksi ja heidän yhteytensä toisiinsa, isäntäpariskuntaan ja meihin muihin oli kaunista ja koskettavaa. Pari tiimiläistä oli opetellut etukäteen espanjankielisen Tässä ovat käteni -laulun ja lisäksi he olivat valmistelleet laulun teemoja tukevia askartelutehtäviä, pelejä, leikkejä ja muistolauseita. Syntyipä aktion aikana myös aivan uusi, espanjankielinen raamattulaulu ja yllätys oli suuri, kun kuulin myös samoihin aikoihin Kolumbiassa ja Venezuelassa järjestettyjen Jippii-leirien pohjautuneen samaan teemaan: Tässä ovat käteni!
 |
Englannin tunneille osallistui kaikenikäisiä
pienistä lapsista aina aikuisiin saakka. |
Vietimme iltapäivät Rukullaktan, Tambayakun ja Ita Kiwilinan kylissä toteuttaen päiväleirejä ja aamupäivisin nämä ystävät opettivat englantia, urheilua ja musiikkia Yawarin kyläkoulun tiloissa. Näillä lomakursseilla saimme kohdata yli 80 lasta ja nuorta vanhempineen – monet heistä minullekin uusia tuttavuuksia. Yawarin nykyinen kyläpäällikkö oli mukana niin aktioryhmän tervetulotilaisuudessa, kuin Rukullaktan päiväleirin päättäjäisissäkin ja myös Rukullaktan kyläpäällikkö lähetti pienen tyttärensä paikalle. Päiväleireillä meillä oli apunamme omia nuoriamme, jotka rohkaistuivat opettamaan myös Raamattua kylien lapsille. Ehdimme myös Pachakutikiin rohkaisemaan lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka ovat päättäneet seurata Jeesusta.
 |
Vaikka yhteistä kieltä ei ollut,
olivat jäähyväiset haikeat! |
Hyvä ystävämme Abby saattoi Britannian tiimiä mennen tullen ja kyydit hoituivat yhdellä niistä keltaisista busseista, joilla saimme ajella jo seitsemän vuotta sitten! Quiton tie oli poikki maanvyöryjen vuoksi, mutta kiertoreitillä oli paljon nähtävää ja koettavaa tälle innokkaalle tiimille. Allekirjoittanut pääsi bussin kyydillä kokemaan lyhemmän, mutta rankkasateiden rikkoman Quiton reitin noin viikkoa myöhemmin, ja päädyimme tuomaan myös Suomi-aktiolaiset kotiin kiertoreittiä pitkin. Ecuadorin Pacto-kirkko tarjosi heille yösijan, aamiaisen ja kyydin lentokentältä viidakkoon. Mukaan lähti myös nuori ystäväni Ruth vuorilta, Cashaloman kylästä.
 |
Oli koskettavaa rukoilla yhdessä työalueen puolesta.
Tiimiläiset pääsivät siunaamaan alueen kristittyjä myös henkilökohtaisesti. |
Tämän suomalais- ecuadorilaisen tiimin kanssa aloitimme yhteisen aikamme tutustumalla työalueemme karttaan ja rukoilemalla työn puolesta. Erityishuomiota saivat alueen ääripäät – Bellavista Altan kylä jokivarressa, josta työ aikanaan Paukkaloiden johdolla alkoi, sekä Pachakutikin kylä Galeras-vuorijonon toisella puolella, jossa quitolaisen seurakunnan toimesta alkanutta työtä olen saanut olla tukemassa jo jonkin aikaa. Näiden kahden päivän vierailujen lisäksi järjestimme viidakkoleirin Rukullakta-Yawarin nuorille – leirin, jonka kautta niin minun, kuin Inés-emäntämme edesmenneen isän unelmat alkoivat toteutua! Leirin jälkeen yksi aktiolaisista näki unen, jossa nuoremme – valkeissa vaatteissa ja kasvoiltaan eri näköisinä – leikkivät ja ihastelivat perhosia keskellä metsää, erilaista, kuin tämä meidän viidakkomme. Toinen aktiolainen näki kuvan tarkasti aidatusta viljelyksestä, jonka sisällä satoa korjattiin turvallisesti ja tähkä kerrallaan, vaikka vihollinen ärjyikin aitauksen ulkopuolella.
 |
Viidakkoleiri oli ainutlaatuinen elämys niin nuorillemme,
kuin mukana olleille tiimiläisille. |
Jokainen heinä-elokuun vieraistamme pääsi myös käymään tontilla, jolle tahdomme pian rakentaa perheiden talon ja tukiopetuskeskuksen. Tulkoon siitäkin sellainen Taivaan Isän viljelys, jolla sato saa rauhassa kasvaa ja kypsyä, jossa ihmetellään Hänen lahjojaan ja nautitaan siitä puhtaasta uudesta elämästä, jonka vain Jumala voi lapsilleen antaa.
 |
Kuvassa monta rukousvastausta
– suomalaisten tuella hankittu työautomme,
Jeesusta rakastavia ja
lähetysnäkyä sydämessään kantavia nuoria
ja – niin, kuva on otettu tontiltamme käsin :) |
Saatettuamme valtaosan aktiolaisista kotimatkalle palasin vielä viikoksi emännöimään kahden suomalaisen ja neljän vuoriston nuoren muodostamaa "kesäsiirtolaa". Ehdimme käydä uudemman kerran Pachakutikissa ja kohdata Rukullakta-Yawarin nuoria musiikin ja urheilun parissa.
"Se, että otat vastaan niin monia ryhmiä ja ihmisiä tutustumaan lähetystyöhön on todella merkittävää tälle sukupolvelle", kirjoitti yksi aktiolainen kotiin lähtiessään. Olipa mukavaa viettää "erilainen loma" näiden parikymppisten (+/-) kanssa ja jakaa unelmia puolin toisin. Ne unelmat, jotka alkoivat toteutua tänä kesänä, odottivat sitä, että juuri nämä nuoret kasvaisivat ja voisivat iloita niistä kanssamme.
Rukoillaan, kylvetään ja rohkaistaan nuoria ympärillämme unelmoimaan rohkeasti Jeesukselle!
Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson
ps. Step-tiimin tarkemman matkaraportin voi lukea täältä:
