torstai 2. heinäkuuta 2020

Videoterveisiä Etelä-Amerikasta

Työmme on kasvanut ja laajentunut yllättävällä tavalla.

Kun Paukkalan Pekka aikanaan sai näyn
Bellavista Altan kichwa-kylästä kristittyjen koulutuskeskuksena,
ei varmaan kukaan muu kuin Jumala osannut kuvitella,
että sinne saavuttaisiin oppimaan Suomesta ja Venezuelasta saakka

ja että toisaalta siellä tehtävä työ leviäisi myös Ecuadorin rajojen ulkopuolelle.
Emmekä vielä ole nähneet kaikkea,
mitä Jumalalla on suunnitelmissaan!

Ohessa 17:15 minuuttia kestävä videotervehdys kansainväliseltä tiimiltämme.
Tekstitykset valittavissa videon asetuksista (YouTubessa videokuvan oikeassa alalaidassa)
suomen ja espanjan kielillä.


Teksti ja videon toteutus: Hanna Eriksson

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Sallikaa lasten tulla

Rukullaktassa vietettiin helmikuun alussa PKR-järjestön vuosijuhlaa.
Näillä päivillä on perinteisesti paljon aikuisille suunnattua ohjelmaa.
Lapset osallistuvat juhlakulkueeseen ja tanssiesityksiin
ja leikkivät väkijoukon seassa.
Aikuiset muistavat lapsuutensa juhlilta ainakin monenlaiset, värikkäät hedelmät,
joita viidakkokylien asukkaat vuodesta toiseen tuovat näytille.


Me halusimme tänä vuonna tarjota lapsille jotain muutakin
– lepoa, iloa, turvallisuuden tunnetta ja henkilökohtaista nähdyksi tulemista.
Omaa esittelytilaa emme meinanneet saada,
koska heräsin asiaan liian myöhään, kojut olivat maksullisia ja ne kaikki oli jo varattu.
Kävi kuitenkin niin ihmeellisesti,
että kolmen juhlapäivän aikana aina jostain löytyi meille vapaa tila,
johon saimme levitellä pressun päälle lasten lukukirjoja,
ripustaa näkyville Sallikaa lasten tulla Jeesuksen luo -kyltin
ja esitellä myös Kushimi-tuotteitamme, cd-levyjä ja ääniraamattuja.

Tähän pisteeseen lapset toivat ystäviään ja yhdessä kerroimme heille Hyviä Uutisia lasten kielellä
ja kutsuimme mukaan viikottaisiin kokoontumisiimme.

Jumalan armosta tuosta pienestä tilasta tuli pyhä, erityinen.
Eräskin lasten isä teki siihen astuessaan ristinmerkin
ja toivoi opetusta myös oman kylänsä lapsille.


Ja saihan kaksikielinen Kushimi-kuorommekin esiintyä!

Jospa näiltä ja tulevilta juhlilta lasten muistoihin jäisi 
monia viidakon värejä, makuja ja rikasta kulttuuria,
mutta myös kokemus Pyhän Hengen läsnäolosta ja Jumalan rakkaudesta
– sekä siitä, että pienikin liekki riittää valaisemaan pimeyden.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Mietteitä kichwakylästä

"Uskon, että seurakuntien istuttaminen, tai oikeammin sanottuna niiden istuttaminen hyvin, on todennäköisesti kaikkien aikojen tehokkain strategia Kristusta vailla elävien saavuttamiseksi."

- Alex Hawke (suom. allekirjoittanut)

"Se materiaali, mitä Jumala mieluiten haluaa käyttöönsä, on ei mitään. Kun Jumala teki aikanaan maailman, Hän teki sen ei mistään. Sitten Hän pani sen ei minkään päälle. Minulle on joskus sanottu, että olen tämän vuosisadan apostoli Paavali. Olenhan niin paljon joutunut Kristuksen tähden kärsimään ja kannan jatkuvasti muistot ja arvet ruumiissani näistä kärsimyksistä. Mikä on Paavali? Ei mitään. Mikä on Apollos? Ei mitään. On vain Jumala, joka kasvun antaa. Kun minäkin pääsen siihen, että minä en ole mitään, voi minustakin vielä tulla apostoli Paavali."

- Richard Wurmbrand (lainattu kirjasta Altti Viljanen - Uruguayn apostoli, kirj. Toivo Pohjolainen)

Alex Hawke listaa blogissaan tärkeitä ohjeita seurakunnan istuttajille. Minäkin olen saanut jostain sellaisia vaikutteita, että nämä periaatteet tuntuvat aika luonnollisilta ja järkeenkäyviltä. Merkittävänä vaikuttajana, muiden joukossa, voin mainita oman suomalaisen kotikirkkoni työntekijäkoulutuksen. Sen pohjalta on ollut hyvä opetella palvelemaan täällä kaukana, niin erilaisessa kulttuurissa ja asenneilmastossa.




Olen kiitollinen siitä, että minun on annettu rauhassa elää ja oppia uusilla alueilla. Työ on kasvanut ja edennyt ilman suurempaa etukäteissuunnittelua. Olenkin leikillisesti sanonut, että "Jumala huijasi minut..." tekemään sitä ja tätä. Esimerkiksi lapsityön tekeminen ei todellakaan ollut toivelistani alkupäässä, mutta täällä olen kokenut sen todella motivoivaksi ja hedelmälliseksi.


Paikallisille olen sanonut, etten ole tullut tänne tuomaan mitään omaani tai aloittamaan projekteja, joita he eivät koe omikseen. Olen kertonut tulleeni palvelemaan, olemaan täällä niin kauan, kuin minua tarvitaan ja tekemään sitä, minkä tämä kansa kokee tarpeelliseksi. On ollut innostavaa havaita, että alkuvuosien toiveet englannin opetuksesta ja taloudellisesta avusta ovat vaihtuneet pyyntöihin arvojen ja "hyvän tien" opettamisesta kylien lapsille ja nuorille.

Minun periaatteeni on aina ollut, mahdollisuuksien mukaan, tehdä työtä yhteisymmärryksessä koko Kristuksen seurakunnan kanssa. Sekin on peräisin kotikirkkoni dna:sta - Jumalaa ei palvella oman egon tai järjestön kasvattamiseksi, vaan jotta Hän saisi hallita ja tehdä hyvää työtään sydämissä ja yhteisöissä.

Erään Amazonian intiaanin kommentti pysäytti minut. Hän sanoi, että protestanttiset kristityt ovat tulleet jakamaan heidän kansansa eri leireihin. Toivon, että tämä ei olisi totta ainakaan sen työn kohdalla, jossa me olemme mukana. Omalta osaltani olen pyrkinyt kaatamaan raja-aitoja ja ennaltaehkäisemään epäluuloja toisaalta elämällä omaa elämääni mahdollisimman aidosti ja läpinäkyvästi ja toisaalta tulemaan tutuksi muille alueen toimijoille. Yksin elävänä ja työskentelevänä ulkomaalaisena nuorena naisena en todellakaan voi välttyä kaikilta ennakkoluuloilta, mutta omasta itsestäni on kiinni, annanko niiden vaikuttaa toimintaani tai osoittautua todeksi.

Mikä sitten on unelmani? Se, että jonain päivänä näiden kylien asukkaat voisivat olla osa Jeesuksen seurakuntaa. Että kylissä olisi  – tai uskaltaisinko jopa sanoa "että kylät olisivat" – eläviä ja terveitä uskovien yhteisöjä, joissa lasten on hyvä kasvaa ja kaikilla on luottamus tähän päivään ja tulevaan. Ja että rauha, ilo ja valo leviäisivät edelleen.

Jumalahan sen tämän kaiken saa aikaan ja Hänen armonsa tähden saamme omalta osaltamme olla siinä mukana, siellä minne Hän meidät johdattaa.

Teksti ja kuva: Hanna Eriksson

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Felipe-kurssi jatkuu kichwa-kylissä



Aloitimme kolmiosaisen Felipe-kurssin varhaisnuorillemme Bellavista Altan seurakunnassa vuonna 2017. Rukullaktan lapset pääsivät mukaan kurssille seuraavana vuonna. Nyt olemme luovuttaneet jo 55 kurssitodistusta ja uudet kurssit alkavat taas syyskuussa.



Lasten into opiskella Jumalan Sanaa ja heidän terävät havaintonsa ovat yllättäneet allekirjoittaneen – suurin osa lapsista kun tulee perheistä ja kylistä, joissa Raamattua ei juurikaan ole luettu. Alla esimerkkejä siitä, mitä lapset ovat näinä vuosina oppineet.


- Miksi meidän ei tulisi pelätä tai olla murheellisia?
"Koska olen Jumalan kanssa, koska Hän on Jumalani, hän pitää minusta huolta ja antaa minulle viisautta."

- Mitä tarkoittaa rakastaa toisiamme niin kuin Jeesus rakasti meitä?
"Rakastaa ihmisiä, jotka tekevät väärin meitä kohtaan."

- Kun nyt tiedämme, minkä tehtävän Jeesus tuli täyttämään tähän maailmaan, mikä on meidän tehtävämme?
"Meidän ei tule tehdä syntiä tai pahoja asioita, kuten lyödä sisaruksiamme tai huutaa äidillemme. Meidän tulee uskoa Jeesukseen ja kertoa Hänen rakkaudestaan muillekin."

- Mainitse viisi asiaa, joiden kautta voit osoittaa kuuliaisuutta Jeesukselle.
"1. Rakastaa Jeesusta
2. Totella vanhempiani
3. Auttaa toisia
4. Kertoa muille Jeesuksesta
5. Pysyä aina Jeesuksen lähellä"

- Kuinka nämä opinnot ovat auttaneet sinua?
"Tunnen suurta iloa, kun laulamme. On todella hyvä oppia Jeesuksesta, koska Hän rakastaa lapsia. Minä uskon Jeesukseen!"




Bellavistan nuoret saivat kurssitodistuksensa ja Uudet Testamentit seurakunnan edessä. Rukullaktan lapsille todistukset ja palkinnot luovutettiin heidän vanhempiensa läsnäollessa.

Kiitos Jumalalle voimasta ja innosta, jota Hän antaa Sanansa tuntemiseen ja jakamiseen!


Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Bellavistassa valmistaudutaan Jumalan valtakunnan työhön

Onhan siitä puhuttu jo vuosien ajan,
että Bellavista Altan seurakunnassa voitaisiin kouluttaa
kichwa-intiaaneja koko Napo-jokivarren alueelta.
Vähästäpä olemme unelmoineet!

Tähän mennessä seurakuntaamme on tullut oppia saamaan
myös Napon yläjuoksun ja jopa vuoriston intiaaneja,
ja onpa siellä jaettu lähetyskipinääkin monenmaalaisille ystäville!



Viime viikonloppuna saimme Bellavistaan vieraiksi
espanjalais-suomalais-kolumbialaisen pariskunnan,
joka koulutti meitä kristillisen terveyskasvatuksen saloihin.
Iloksemme koulutukseen osallistuivat melkein kaikki seurakuntamme varhaisnuoret,
vastuuhenkilöt ja muutama nuori kauempaakin, laajalta työalueeltamme.
Päämääränämme onkin viedä tämä menetelmä myös sellaisiin kichwa-kyliin,
joissa ei vielä ole seurakuntia, yhdessä näiden paikallisten veljien ja siskojen kanssa.



Kaksipäiväisen koulutuksen lisäksi järjestimme hammasvalistuksen tukiopetushankkeemme lapsille,
joista vanhimmat jäivät vielä kuulemaan seksuaalivalistustakin!
Rukoilemme, että nämä lapset ja nuoret voisivat olla rohkeita
ja tehdä elämässään hyviä, terveitä valintoja
– kaikkivaltiaan Jumalamme avulla.


Kouluttautuminen ja varustautuminen jatkuu myös Bellavista Altan seurakunnan "etäpisteessä",
Rukullaktan kylässä, minun kodissani.
Lapset ja varhaisnuoret opiskelevat ilolla Jumalan Sanaa!
Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson