tiistai 23. joulukuuta 2014

Bellavistan joulukuu

Joulu saapui Bellavista Altaan aikaisin, koska lauantaina 13.12. seurakunnassamme vieraili 32 hengen aktioryhmä vuoristosta, Tumbacon helluntaiseurakunnasta. Valtaosa vieraistamme oli nuoria ja heillä oli mukanaan kanoottilastillinen Tumbacon lasten Bellavistan lapsille lähettämiä joululahjoja. Ennen lahjojen jakoa aktiolaiset järjestivät lapsille leikkejä, lauluja, sekä raamattuaiheisen nukketeatteriesityksen. Joululahjan sai lähemmäs 200 lasta, joista monet olivat tulleet paikalle Bellavistan lähikylistä. Joulutapahtuman jälkeisenä sunnuntaina jouduimmekin pitämään pyhäkoulun ulkona, koska paikalle oli saapunut ennätysmäärä pyhäkoululaisia. Reilut 100 lasta keskittyivät kuitenkin hienosti opetukseen katetulla pelikentällä, jolle on vasta tänä vuonna rakennettu kiinteät istuimet.





Lapset näkyvät ja kuuluvat Bellavistan seurakunnassa muulloinkin, ja pyhäkoulussa käy säännöllisesti 60–70 lasta. Lokakuusta alkaen olemme järjestäneet kerran kuussa "erikoisjumalanpalveluksen", jonka ohjelmavastuussa ovat seurakuntalaisemme. Syyskuun viimeisen sunnuntain jumalanpalveluksesta vastasivat raamattukoulun oppilaat, lokakuussa tilaisuuden johtivat seurakunnan nuoret, ja marraskuun 30. päivänä kirkkokansan eteen astuivat pyhäkoululapsemme, eikä pastoria tarvittu tuolloin edes saarnaamaan! Musiikkiesitysten ja yhteislaulun lisäksi lapset kertasivat uskon sankareiden - Jumalalle kuuliaisten Raamatun miesten ja naisten vaiheita, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, että myös meidät aikuiset on kutsuttu kuuliaisuuteen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Apuna opetuksessa olivat käsinuket sekä tilaisuutta varten laadittu kichwankielinen laulu Raamatun sankareista.



Joulun bellavistalaiset viettävät perhepiirissä, mutta Uuden Vuoden aattona kokoonnumme kirkkoon rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa kuluneesta vuodesta. Tammikuun 2. päivänä aiomme paastota ja suunnitella tulevaa - sekä etsiä seurakunnan yhteistä näkyä. Bellavista Altan ympäristössä on vielä monia kyläyhteisöjä, joihin evankeliumi ei ole saapunut. Niissä meitä odottavat myös lapset, jotka kuulivat sanoman Jeesuksesta ja vastaanottivat lahjapaketin Bellavistassa järjestetyssä joulujuhlassa.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

lauantai 1. marraskuuta 2014

Bellavista Altan seurakunnassa tapahtuu. Syys-lokakuussa meillä on ollut paljon vierailijoita, ja myös erikoisohjelmaa normaalin kokoustoiminnan ohella. Kolmena peräkkäisenä viikonloppuna täällä vierailivat Pacto-kirkon seurakuntien nuorten aktioryhmä, yhdysvaltalainen perhe, sekä musiikkiryhmä vuoristosta, Oyacachin kylän seurakunnasta. Hienoa näissä vierailuissa on ollut se, että olemme nähneet ecuadorilaisten ottavan vastuuta työstä ja tukevan toinen toistaan. Niin Oyacachin muusikot kuin nuoret aktiolaisetkin suunnittelevat jo uutta vierailua työalueellemme.
Bellavistassa vierailleet aktiolaiset haluavat tutustua myös muihin syrjäisiin seurakuntiin.
Olisiko tässä joukossa tulevia seurakunnan istuttajia?

Pacto-kirkon nuoret bellavistalaisten ympäröiminä.

Myös Bellavistan uskovat opettelevat kantamaan vastuuta seurakuntatyöstä. Reilu viikko sitten pyhäkoulun raamatunopetusosuus oli ensimmäistä kertaa paikallisen uskovan, Marlenen, vastuulla. Tulevien viikkojen aikana opettajina tulevat toimimaan myös Elsa, Ambrosina ja Lilia. Viime sunnuntaina seurakunnan nuoret vastasivat jumalanpalveluksen toteutuksesta – pastorin tehtäväksi jäi vain saarna. Tänä viikonloppuna kaksi nuortamme matkustavat Santo Domingoon Pacto-kirkon leirikeskukseen, jossa järjestetään nuortenleiri. On tärkeää tutustua muihin uskoviin nuoriin, ylistää Jumalaa ja oppia yhdessä.

Lilia ja Ambrosina opettavat pienille pyhäkoululaisille muistolausetta.

Evankelioiva iltatilaisuus läheisessä Carmenin kyläyhteisössä.

Viikko sitten Bellavista Altaa kohtasi suuri suru, kun kymmenvuotias pyhäkoululaisemme Jairo sairastui ja kuoli yllättäen. Perinteisten ruumiinvalvojaisten lisäksi seurakunta järjesti tilaisuuksia kylän keskusaukiolla, joka täyttyikin surevista kyläläisistä. Jumala kutsuu yhteyteensä niin ilon kuin surunkin kautta. Rukoilethan kanssamme, että Hänen valtakuntansa saisi edelleen vallata sijaa bellavistalaisten sydämissä.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

perjantai 29. elokuuta 2014

Viime viikonloppuna Bellavista Altassa paastottiin, rukoiltiin ja hahmoteltiin seurakunnan tulevaisuutta.
Toiminta on tähän saakka ollut lähinnä pastoreiden suunnittelemaa,
mutta vastuuta halutaan vähitellen antaa myös paikallisille, nuorille uskoville.
Johtoryhmän kokouksessa sovittiin muun muassa tulevista talkoista
sekä hengellisen toiminnan järjestämisestä läheisissä Santo Domingon ja Chimbon kyläyhteisöissä.


Bellavista Altan seurakunta on avoin kaikenikäisille. Lapset ovat näkyvä osa jumalanpalvelusta - istuvathan he etupenkeissä ja esittävät joka sunnuntai jonkun laulun ja ulkoa opitun raamatunjakeen. Lapsille on myös pyhäkoulu, jota varten koulutetaan paikallisia opettajia. Uusi kouluvuosi on juuri alkamassa, ja seurakunta pyrkii auttamaan lapsiperheitä lahjoittamalla niille välttämättömimpiä koulutarvikkeita. Vanhuksiakaan ei ole unohdettu, vaan heidän luonaan vieraillaan ja sairaiden puolesta rukoillaan. Monet jaksavat, vaivoistaan huolimatta, myös käydä sunnuntaikirkossa pidempienkin kävelymatkojen päästä.


Evankeliumi leviää myös kodeissa. Varsinkin pyhäkoululapset ovat innokkaita Hyvien Uutisten levittäjiä. Samassa kodissa asuu usein koko suku ja niinpä nekin aikuiset, jotka eivät kirkossa käy, oppivat lapsiltaan hengellisiä lauluja ja raamatunlauseita. Vaikka emme tunne tämän intiaaniseurakunnan tulevaisuutta, näyttää se valoisalta.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Työ jatkuu Bellavistassa

Heinä-elokuu jokivarressa on pitänyt sisällään normaalin Bellavistan kokoustoiminnan lisäksi muun muassa kotivierailuja ja kirkon lattianvaluutalkoot läheisessä San Vicenten kylässä.



Kuva 1: Alkurukous pyhäkoulussa

San Vicenten talkoot järjestettiin elokuun ensimmäisenä lauantaina ja niihin osallistui paikallisten ja bellavistalaisten uskovien lisäksi myös paljon muita kyläläisiä. Lattian valmistuttua laulettiin yhdessä hengellisiä lauluja ja kerrottiin evankeliumia kaikille osallistujille.

Täällä Ecuadorin viidakkoalueella on nyt koulujen loma-aika, joten Misahuallisssa asuva pastorimme Ramiro perheineen on voinut viettää aikaa Bellavistassa myös viikolla. Ramiro on parhaillaankin Bellavistassa, vierailee kyläläisten kodeissa ja järjestää toimintaa nuorille. Heinäkuussa kotivierailuilla oli mukana myös muutamia yhdysvaltalaisia nuoria, jotka olivat tulleet lähetysmatkalle tänne Ecuadoriin ja jakoivat mm. särkylääkkeitä niitä tarvitseville - varsinkin vanhat ihmiset näissä kylissä kun kärsivät monenlaisista vaivoista.

Nyt elokuussa kotikäynneillä uutuutena ovat olleet ecuadorilaisten rakastamat "serenadit" - muusikkopastorimme on tiimeineen yllättänyt iloisesti joitakin seurakuntalaisia ilmestymällä konsertoimaan heidän kotipihoilleen. Ramiro toivoo myös voivansa opettaa kitaran ja huilunsoittoa seurakunnan nuorille, jotta musiikkivastuu siirtyisi vähitellen paikallisille. Bellavistassa kokoontuu viikonloppuisin myös raamattukoulu, joka on nyt edennyt seuraavaan, haastavampaan vaiheeseen. Raamattukoulua johtaa toinen pastoreistamme, Nelson. Opinnoissa on tällä hetkellä mukana 12 uskovaa.

Olemme alkaneet kouluttaa myös pyhäkoulun opettajia. Ensimmäiseen tapaamiseemme elokuun toisena lauantaina kokoontui kahdeksan lapsityöstä kiinnostunutta nuorta ja aikuista. Tutkimme yhdessä, miksi lapset ovat niin tärkeitä Jumalalle - ja jopa esimerkkejä meille aikuisille. Pohdimme myös erilaisia tapoja opettaa muistolause lapsiryhmälle, ja opimme ulkoa yhden raamatunjakeen - tällä kertaa kichwan kielellä!


Kuva 2 ja 3: Bellavistalaiset oppimassa lapsityöstä


Niin raamattukoulu kuin lapsityönkoulutuskin jatkuvat taas kahden viikon kuluttua - lauantaina 23.8. Siihen saakka kokoustoiminta ja kotivierailut jatkuvat Nelsonin, Ramiron ja seurakunnan vastuuhenkilön, Saulin, johdolla. Kiitos rukouksistasi Bellavistan ja sen lähikylien puolesta!

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Päivä Paltacochassa

Bellavistan uskoville evankeliumin leviäminen on tärkeää.
Kesäkuun viimeisenä lauantaina ryhmä seurakuntalaisia
vieraili Río Bueno -joen toisella puolen, Paltacochan kylässä.


Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa - leikkiä, laulua, Raamatun opetusta ja askartelua.



Lastenkokouksen aikana Bellavistan musiikkiryhmä valmistautui iltatilaisuuteen,
jossa laulujen lisäksi jokainen ryhmäläinen lausui ulkomuistista jonkun raamatunjakeen.


Illalla kylän keskustaan kokoontui satakunta henkilöä.
Vierailijat vastasivat ohjelmasta,
mutta myös Paltacochan uskovat esittivät muutaman laulun.


Lapsetkin malttoivat istua penkeillään jopa saarnan ajan
- esitettäisiinhän illan lopuksi elokuva,
kiitos bellavistalaisten kylään kantaman videotykin ja generaattorin.


Paltacochalaiset olivat valmistaneet vierailleen herkullista kanakeittoa,
jonka voimin tunnin kävelymatka kotiin sujui kaikenikäisiltä hyvillä mielin,
mudasta, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.


Sadekin alkoi vasta yöllä, matkalaisten päästyä onnellisesti kotiin,
ja taas saatiin kokea, että rukouksiin oli vastattu.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhlaa, uuden oppimista ja yhteyttä Bella Vistassa

Bella Vistan seurakuntatyö jatkuu motivoituneen tiimin johdolla. Jumala on siunannut meitä kahdella ecuadorilaisella pastorilla, jotka ovat jättäneet kotinsa ja sukunsa ja tulleet perheineen asumaan tänne Ecuadorin viidakkoalueelle, vieraan kulttuurin, ilmaston ja kielen keskelle, palvellakseen Napojokivarren kichwa-intiaaneja ja kertoakseen heille ilosanomaa Jeesuksesta.

Ramiro ja Cecilia perheineen asuvat Misahuallíssa, Nelson ja Piedad Tenassa. Viikonloppuisin tämä tiimi matkustaa parin tunnin auto- ja kanoottimatkan päähän Bella Vistan kylään. Seurakunnan toiminnan pyörittämisessä – lähinnä musiikissa, tilaisuuksien juonnossa ja lasten pyhäkoulussa – ovat apuna myös paikalliset joukot. Uskomme Jumalan hiljalleen valmistavan Bella Vistan asukkaita palvelemaan oman seurakuntansa keskellä ja lähikylissä. Kesäkuun 28. päivälle suunnittelemmekin yhteistä kokous- ja evankeliointimatkaa Paltacochan kylään, jonka jo vuosia sitten perustetusta seurakunnasta puuttuu vastuullinen työntekijä.



Kesäkuun puolivälissä täällä Ecuadorissa juhlittiin isänpäivää. Me matkustimme Bella Vistaan jo perjantai-iltana. Lauantai-aamuna seurakunnan naiset kokoontuivat nuotion ääreen valmistamaan juhla-ateriaa, jonka kuluihin jokainen heistä oli osallistunut pienellä summalla. Lapset koristelivat kirkkosalin ja äidit kirjoittivat rohkaisevia ja kiitollisia tervehdyksiä miehilleen seinälle teipattavaksi. Isät istuivat kunniapaikoilla juhlassaan, johon kuului pieniä kilpailuja, musiikkia, Raamatun sanaa ja isille suunnattuja onnitteluja. Yhdessä kiitimme Jumalaa, taivaallista Isäämme, joka oli tuonut kirkkoon niin monta avioparia lapsineen iloitsemaan perheestään ja Hänen tuntemisestaan.

Lauantai-iltapäivä jatkui musiikkiryhmän harjoituksilla, käsityöpajalla, raamattukoulun oppitunneilla ja auringon jo laskettua iltakokouksella seurakuntalaisten itsensä rakentamassa kauniissa kirkkorakennuksessa. Sunnuntain ohjelmaan kuului jumalanpalvelus ja omat opetustuokiot lapsille ja nuorille, jonka jälkeen pastorit katosivat yhdessä kyläläisten kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua, jossa Ecuador kohtasi Sveitsin – hyvä tilaisuus jakaa elämää yhdessä seurakuntalaisten kanssa!

Pastorin lasten koulu jatkuisi Misahuallíssa maantantaina, ja Bella Vistan nuoretkin valmistautuivat jo palaamaan omaan sisäoppilaitokseensa Chonta Puntaan. Kylä hiljeni vastaanottamaan uutta viikkoa, kun kanoottimme lähti Bella Vistan rannasta saattamaan meitä kotimatkalle. Tulevana viikonloppuna, pastoreiden palatessa Bella Vistaan, kanoottia tarvittaisiin taas!

Teksti ja kuva: Hanna Eriksson

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Tiedotus blogin lukijoille

Hanhisuolla 5.6.2014

Blogin lukijat ovat ihmetelleet päivityksien puutetta. Päivittämättömyys on johtunut rakenteellisesta ongelmasta. Kirjoittajia on ollut vain yksi, allekirjoittanut. Lyhyesti seuraavaa. Eevalla todettiin  Quitossa 26.2. suoritetussa sydämen rasituskokeessa vakava sydänongelma. Varjoainekuvaus paljasti, että Eevalla on ns. kolmen suonen tauti. Eli kolme sydänsuonta laaja-alaisesti tukossa, vaatii pikaisia toimenpiteitä. Diagnoosi aloitti prosessin, joka katkaisi kaiken kirjoitustyön. Alkoi nopealla aikataululla töiden järjestäminen Ecuadorissa siten, että työ ei kärsi poissaolostamme. Lisäksi sekä kodin että matkatavaroiden pakkaaminen, asioiden järjestely ja lukuisiin puhelinsoittoihin ja viesteihin vastaaminen veivät kaiken ajan. Minulle aika ennen Suomeen lentoa oli töitä vuorotta, noin 3 viikkoa.

Suomessa tulimme tyhjään kotiin ja toisenlaiset talkoot odottivat täällä. Eeva pääsi nopealla aikataululla Tampereen sydänsairaalan tutkimuksiin, mutta sitten papereihin tuli sekaannusta ja väärinkäsitystä, jonka johdosta leikkaus tehtiin vasta 7.5. Leikkaus meni hyvin, ohituksia tarvittiin kaikkiaan 4 kappaletta. Kun kaikki asiat oli saatu kuntoon, itselleni paukahti syvä väsymys, joka jatkuu edelleen. Ensi viikolla aloitetaan tutkimukset johtuuko väsymys jostain fyysisestä viasta vai onko kysymyksessä  työuupumus.

Nyt on sen verran jaloillaan, että kirjoitushommat on aloitettu. Meneillään on Viidakon kutsu -lehden teko, kiertokirjeen kirjoitus ja blogiin tulee uutta tietoa. Nyt on saatu myös blogin suhteen  parannus. Hanna Eriksson on lupautunut kirjoittamaan siihen ja työmme nykyinen keulamies, Ramiro Escola. Jumalan rakastava käsi on ohjannut kaikkea. Meille ei ole tapahtunut mitään erikoista. Aikanaan olin pitkään merellä eivätkä laivatkaan alituiseen ajaneet. Aina välillä oli telakkavaihe, jolloin pohja putsattiin ja maalattiin, koneet kunnostettiin ja tehtiin kaikki tarvittava, että taas kulkisi. Nyt meillä on telakkavaihe, jonka pituuden Jumala yksin tietää. Eevan sydän on leikattu ja lonkkaleikkaus seuraavana vuorossa, jos Jumala ei sitä paranna. Omista huoltotöistä en vielä tiedä, kun tutkimukset vasta aloitetaan. Mutta työ jatkuu. Olemme olleet yhteydessä Ecuadoriin kerran pari viikossa ja tarkoituksenamme on lähteä takaisin heti, kun siihen lupa saadaan.

Omasta ja Eevan puolesta blogin lukijoille Jumalan siunausta.

Pekka Paukkala

tiistai 11. helmikuuta 2014

Vapaakirkon kehitysyhteistyösihteeri Jukka Knuuttila Ecuadorissa 1.-15.2.2014

Jukka, Eevi, Markus, Päivi ja Eeva Misahuallin puistossa.
Meillä on ollut ilo tavata yhdellä kertaa useampi ystävä. Jukalla, vanhalla seminaarikaverilla, oli työmatka tänne päiväntasaajan maahan. Työkiireidensä vuoksi meillä ei ollut mahdollisuus pitkään yhdessäoloon, vaan se rajoittui muutamaan tuntiin. Silti tapaaminen oli virkistävä ja hoitavakin. Sitenkin, että Jukka lääkärinä antoi hyviä vinkkejä terveyttä koskeviin kysymyksiimme. Jukan kiireiseen ohjelmaan sisältyy vammaisprojektiin liittyviä asioita, Latin Linkin konferenssissa edustaminen, erinäisiä kokouksia yms. Jumala kaiken kiireen keskellä virvoittakoon, pitäköön kaikkinaista huolta niin terveydestä kuin turvallisuudesta ja antakoon myös aikaa iloita nähtävyyksistä.

Kuva ja teksti: Pekka Paukkala

maanantai 10. helmikuuta 2014

Koivujen vierailu Ecuadorissa

Päivi, Eevi, Linnea ja Markus Koivu esiintymässä Bella Vistan kokouksessa.
Kuningasboa, boa constrictor.
Bella Vistan lauantaikokous ja tupa täynnä väkeä.
Koivujen yhteistyötaho, Latin Link, järjesti tämänvuotisen kansainvälisen konferenssinsa Ecuadorissa. Koivut tulivat maahan pari viikkoa ennen konferenssia ja mekin saimme pitää heitä vierainamme. Kuten aina mieluisten vieraiden ollessa kyseessä, aika loppuu kesken. Saimme Koivujen kanssa jakaa kenttiemme kipuja ja iloja. Me molemmat olemme toimineet intiaanityössä, ja niin ollen oli paljon kyseltävää, paljon yhteistä jaettavaa ja samansuuntaisia kokemuksia. Koimme vierailun todella hyvänä, mahtava, innostavana ja hauskanakin. Unohtui monet kiukutkin. Sekin, ettei koko vuonna postiin ole tullut Viikkolehtiä. Posti lakkasi toimimasta joulukuussa ainakin meidän kohdallamme.

Koivujen kanssa saimme yhdessä vierailla myös Bella Vistassa. Väkeä oli ihan mukavasti paikalla. Lauantai-illan kokouksessa Koivut esittivät pari quechuankielistä laulua, ja väki oli haltioissaan. Lisäksi Markus Koivu saarnasi illalla sytyttävästi evankeliumia. Mukana ollut Hanna Eriksson näytti sekä Santo Domingossa, että kastejuhlassa otettuja kuvia seurakuntalaisille. Kokouksessa oli vahva Pyhän Hengen läsnäolo eikä se suinkaan vähentynyt sunnuntain kokouksessa. Sunnuntaina sanaa jakoi Nelson Zarría evankelistan innolla. Koivut eli Markus, Päivi, Eevi ja Linnea, esittivät jälleen musiikkia. Myös kirkon omat voimat olivat esillä. Kokouksen jälkeen astuivat esiin aviopari, Silverio ja Hermelinda. He halusivat tulla uskoon.

Silverio oli saanut juuri ennen kastejuhlaa voimakkaan uninäyn. Mies oli ollut todella vihainen evankelisille ja vuosia taistellut uskovia vastaan ja mustamaalannut heitä. Toinen tytöistä oli kastettu vuosi sitten ja nyt toinenkin oli menossa kasteelle. Mies oli kiehunut niin, että suunnitteli hakkaavansa Saulin, mutta näky oli pudottanut kivet käsistä. Näyssä mies oli seisonut merkillisellä asemalla. Asemasta toiseen suuntaan oli pelkkää pimeyttä ja synkeyttä, toiseen suuntaan kirkkautta. Pian asemalle saapui juna. Kiskoja ei ollut, se kulki kuin ilmassa. Juna pysähtyi, ja hän oli nousemassa junaan, mutta mies ovella sanoi, että sinulta puuttuu lippu. Pian juna lähti liikkeelle, ja Silverio näki, että hänen molemmat tyttönsä istuivat junassa. Juna lähti nousemaan viistosti ylöspäin kohti kaunista kirkkautta ja hän jäi pimeää. Pian ympärille alkoi avautua kauheita kuiluja, jotka olivat niin syviä, ettei pohjaa näkynyt. Näkymättömät kädet tarttuivat voimakkaasti mieheen ja yrittivät vetää hänen syvyyden kuiluun. Mies tajusi olevansa kadotettu ja sydämeen nousi hätä ja tietoisuus siitä, että hän on tuomittu iankaikkiseen kadotukseen ilman Jeesusta. Sunnuntain kokouksessa Silverio yhdessä vaimonsa kanssa tulivat uskoon ja saivat liput taivaan junaan.

Samassa kokouksessa oli myös mies, joka oli vuosikausia ollut pimeyden teillä. Aikoinaan Bolivar oli ollut aktiivinen seurakuntansa jäsen, mutta sitten maailma oli voittanut. Hän sairastui vakavasti ja saimme Bella Vistaan tiedon miehen tilasta. Aloitimme seurakuntana rukoustaistelun. Sairaana ollessaan Bolivarin ympäröi yhtäkkinen kirkkaus ja hän näki enkeleitä. Joukosta erottui suurikokoinen, kirkkaisiin vaatteisiin puettu hahmo, joka sanoi vain muutaman sanan: ”Bolivar, sinua tarvitaan vielä”. Sanat murskasivat sekä ylpeyden että sydämen. Mies toipui sairaudestaan ja pääsi pois sairaalasta. Sunnuntain kokouksessa Bolivar itki kertoessaan tuota pyhää kohtaamista ja halusi uusia matkaliittonsa ja palata Jeesuksen helmaan. Jumala elää, Hän haluaa pelastaa ihmisiä. Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Kuvat: 1.-2. Pekka Paukkala, 3. Hanna Eriksson
Teksti: Pekka Paukkala

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pacto-kirkon vuosikokous (asamblea anual) Santo Domingossa

Shirley, Sisa, Marlene, Ramiro ja Saul Santo Domingossa.
Saul ja Bella Vistan ryhmän esitys vuosikokouksessa
Pacto-kirkon (IPEE) 66. vuosikokous pidettiin Santo Domingossa 24.-26.1.2014, eli viime viikonloppuna. Teimme kirkkokunnanjohtajan pyynnöstä kuvaesityksen suomalaisten työstä Ecuadorissa. Mari Mattelmäki tuli IPEE:n (= la Iglesia del Pacto Evangélico del Ecuador) työyhteyteen 1990 ja palasi kotimaahan vuonna 2000. Me (Pekka ja Eeva Paukkala) tulimme intiaanityöhön Ecuadoriin 1993 ja työ jatkuu edelleen. Ensimmäiset 11 vuotta olimme vuoristointiaanien parissa, 2008 alkaen viidakkointiaanien. Hanna Eriksson käytännössä teki koko kuvaesityksen, minä autoin kuvien järjestelemisessä. Hanna myös näytti esityksen vuosikokouksessa. Samassa kokouksessa Henry Burbano valittiin uudelleen kirkkokunnanjohtajaksi. Henry siis jatkaa ainakin seuraavat 3 vuotta Pacto-kirkon johdossa. Meille se on kiitoksen aihe, sillä työyhteys hänen kanssaan on sujunut todella hyvin ja Henry on jo kaksi kertaa vieraillut Bella Vistassa.

Pacto-kirkon vuosikokous on ainoa työelin, missä voidaan nimittää hengellinen ryhmä seurakunnaksi. Ryhmässä pitää olla vähintään 25 täysi-ikäistä, kastettua jäsentä, voidakseen olla seurakunta. Bella Vistassa täysi-ikäisiä jäseniä on noin 40. Nuoret ja lapset mukaan lukien seurakuntamme käsittää noin 170 intiaania ja ryhmämme yksimielisesti nimitettiin seurakunnaksi. Nyt Bella Vista on siis virallisesti seurakunta ja tavoitteenamme on perustaa niitä lisää. Siksikin aloitamme ensi kuussa systemaattisen koulutuksen kaikille halukkaille. Kiitoksen aihe sekin, että halukkaita opiskelijoita on ilmoittautunut jo yli 20. On sisäisesti palkitsevaa, että työ menee eteenpäin. Viidakossa on herätystä ja nyt on taottava, kun rauta on kuumaa. Uskon että Jumala lisää joukkoamme, niin että selviämme myös taloudellisesti haasteista, työhän on Jumalan.

Kuvat: Hanna Eriksson
Teksti: Pekka Paukkala

tiistai 28. tammikuuta 2014

Marlene

José, Marlenen mies, kuvassa vasemmalla kitaran kanssa ja Marlene itse kuvassa oikealla.
Marlene on 34-vuotias intiaaninainen Bella Vistasta. Mies toimii opettajana Modaña-nimisessä kylässä. Modaña on Napo-joen rannalla noin 15 kilometriä Bella Vistasta alavirtaan. Marlene tuli uskoon jo pikkutyttönä. Myös José, Marlenen mies, on ollut uskossa lapsesta saakka. Mies on mestitsi ja hän on syntynyt Napon läänissä. Molemmat kuuluvat Bella Vistan seurakuntaamme. Marlenella ja Josélla on kolme lasta.

Marraskuun loppupuolella Marlene, José ja heidän 10-vuotias poikansa lähtivät kalastamaan joelle. Aikansa kalastettuaan mies ja poika jäivät rannalle ja Marlene lähti vielä yksikseen kanootilla nostamaan verkkoja. Kun hän oli nostamassa verkkoja veneeseen, Marlene ei huomannut, että kanootti lähestyi suuren kiven takana olevaa voimakasta pyörrettä. Kanootti ajautui suoraan pyörteen imuun. Se oli niin voimakas, että imaisi koko kanootin kitaansa ja Marlenen syvyyksiin. Nainen pelästyi nopeaa tapahtumaa niin, että imaisi vettä sisäänsä. Pää osui voimalla suuren kiven kylkeen ja taju alkoi hiipua veden alla. Marlene oli varma kuolemastaan. "Auta Jeesus", oli se lyhyt rukous, joka nousi ihan automaattisesti mieleen.

Ensin kaikki ympärillä pimeni täydellisesti, sitten yhtäkkiä kirkkaus tuli ympärille ja Marlene siirtyi kuin toiseen maailmaan. Kirkkauden keskellä oli hohtavat portaat, jotka johtivat ylös korkeuksiin. Portaiden yläosa oli kuin kirkkaan pilven peitossa. Pian tuon valoverhon läpi astui häikäisevän kirkkaisiin valkeisiin vaatteisiin puettu mies, Jeesus. Siksi Marlene hahmon tunnisti. Oli vain hyvä olla. Marlene ei enää tiedostanut olevansa joen pohjalla, veden alla. ”Sinulla on vielä paljon tehtävää”, sanoi rakkautta säteilevä kirkas hahmo. ”Vielä et pääse kotiin”. Pian sanojen jälkeen Marlene tunsi, miten voimakkaat kädet tarttuivat kainaloiden alle, ja hänet nostettiin pintaan. Lähellä oli kanootti, ajautuneena rantaan. Marlene ui sen luokse ja nousi kanoottiin. Vasta kotona ruumis alkoi vapista ja samalla sisin iloita. Jumala armossaan oli pelastanut hänet. Kotona vietettiin koko ilta ylistys- ja rukousjuhlaa.

Kuva ja teksti: Pekka Paukkala

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tervetuloa Missio Ecuadorin sivuille!


Kuvatekstit vasemmalta oikealle: Tanssiesitys eilen 25.1. // Saavutaan kanootilla Bella Vistaan // Bella Vistan väki tauolla ennen kokousta // Zoilan lapset // Margarita ja Elsa esiintyvät // Eeva laittamassa ruokaa // Misahuallin turismia // Tanssiesitys eilen 25.1. // Rantapensas kukkii // Saavutaan kanootilla Bella Vistaan // Kana poikineen // Kulkuneuvoja kaikenlaisia // Misahualli eilen 25.1. // Bella Vistan pikkutyttö // Waorani-nainen // Kaakaon kuivatusta // Ilmastoitu keittiö // Kalastusta heittoverkolla Bella Vistassa

Kuvat: Pekka Paukkala

Synnytys

Saul, Zoila ja pikkunökö.
José (kitaristi), Saul, Zoila ja heidän tyttärensä sekä Marlene.
Elettiin tammikuun toista viikkoa 2014, kun Saulin vaimon, Zoilan, synnytyksen aika koitti. Synnytys käynnistyi huomattavasti oletettua pikemmin. Kotona Zoila-vaimon lisäksi oli ainoastaan Saul. Ei ollut aikaa lähteä hakemaan kyläkätilöä tai mennä joen toisella puolella sijaitsevaan terveyskeskukseen. Lapsi päätti tulla nyt ja heti. Itse synnytys sujui suhteellisen hyvin. Zoilalla oli ennestään kaksi lasta, eikä hän hätääntynyt, vaan ponnisti rauhallisesti Saulin auttaessa lasta maailmaan. Sitten vaimo alkoi hikoilla kylmää hikeä ja koko ruumis valahti hervottomaksi. Pian ei pulssia tuntunut. Saul romahti polvilleen ja huusi suureen ääneen Taivaallista Isää apuun. Saul rukoili pitkään ja niin sydämen pohjasta kuin vain ihminen voi.

Kului hitaita ja tuskaisia minuutteja tolppien päälle rakennetussa intiaaniasumuksessa. Saul koki sydämessään kauhun hetkiä, kun pimeyden voimat valtasivat huoneen ja ilkkuivat vieressä. Usko oli testissä. Testissä, jossa oli rakkaan ihmisen henki vaakakupissa. Mutta Saul luotti Jumalaan ja jatkoi huutamista. Joidenkin minuuttien kuluttua vaimo avasi silmänsä ja hengitti kiihkeästi. Silmät olivat vielä hetken näkyvän todellisuuden tuolla puolen, mutta sitten kasvot kääntyivät Sauliin ja silmiin tuli eloa. Kasvot sulivat kauniiseen hymyyn ja pian vaimo kertoi Saulille toisesta todellisuudesta.

Hänen eteensä tulivat suuret ja kauniit tikapuut, ja hän lähti nousemaan ylöspäin. Nouseminen ei ollut sellaista ihmisen punnertamista puolalta toiselle, vaan kevyttä, helppoa ja nopeaa. Pian hän saapui taivaan sisääntulosaliin. Se oli kaunis, korkea ja laaja. Vaikea kuvattavaksi, mutta siellä oli syvä ilo ja rauha. Sinne olisi tahtonut jäädä. Kaikki murhe oli kaikonnut sydämestä ja tunsi pääseensä johonkin sellaiseen, jota ei maassa ollessaan osannut edes kuvitella. Paikka valtasi koko mielen ja oli äärettömän hyvä olla. Pian saliin astui kookas mieshenkilö. Zoila ei tiennyt oliko kyseessä enkeli vai itse Jeesus. Sanoma oli kuitenkin selvä: "Rakas lapseni, sinun aikasi ei ole vielä tullut. Sinulla on vielä tehtävää alhaalla maan päällä ja pian palaat kotiisi." Tapauksesta kertominen nosti vedet silmiin. Helposti kohosi kiitos lehtikaton läpi kohti taivaita. Oli helppo sanoa, että Jeesus rakastaa, Jumala on ihmeellinen. Tapaus ei vahvistanut vain Saulin perhettä, vaan koko kylää.

Kuvat ja teksti: Pekka Paukkala