keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pacto-kirkon vuosikokous (asamblea anual) Santo Domingossa

Shirley, Sisa, Marlene, Ramiro ja Saul Santo Domingossa.
Saul ja Bella Vistan ryhmän esitys vuosikokouksessa
Pacto-kirkon (IPEE) 66. vuosikokous pidettiin Santo Domingossa 24.-26.1.2014, eli viime viikonloppuna. Teimme kirkkokunnanjohtajan pyynnöstä kuvaesityksen suomalaisten työstä Ecuadorissa. Mari Mattelmäki tuli IPEE:n (= la Iglesia del Pacto Evangélico del Ecuador) työyhteyteen 1990 ja palasi kotimaahan vuonna 2000. Me (Pekka ja Eeva Paukkala) tulimme intiaanityöhön Ecuadoriin 1993 ja työ jatkuu edelleen. Ensimmäiset 11 vuotta olimme vuoristointiaanien parissa, 2008 alkaen viidakkointiaanien. Hanna Eriksson käytännössä teki koko kuvaesityksen, minä autoin kuvien järjestelemisessä. Hanna myös näytti esityksen vuosikokouksessa. Samassa kokouksessa Henry Burbano valittiin uudelleen kirkkokunnanjohtajaksi. Henry siis jatkaa ainakin seuraavat 3 vuotta Pacto-kirkon johdossa. Meille se on kiitoksen aihe, sillä työyhteys hänen kanssaan on sujunut todella hyvin ja Henry on jo kaksi kertaa vieraillut Bella Vistassa.

Pacto-kirkon vuosikokous on ainoa työelin, missä voidaan nimittää hengellinen ryhmä seurakunnaksi. Ryhmässä pitää olla vähintään 25 täysi-ikäistä, kastettua jäsentä, voidakseen olla seurakunta. Bella Vistassa täysi-ikäisiä jäseniä on noin 40. Nuoret ja lapset mukaan lukien seurakuntamme käsittää noin 170 intiaania ja ryhmämme yksimielisesti nimitettiin seurakunnaksi. Nyt Bella Vista on siis virallisesti seurakunta ja tavoitteenamme on perustaa niitä lisää. Siksikin aloitamme ensi kuussa systemaattisen koulutuksen kaikille halukkaille. Kiitoksen aihe sekin, että halukkaita opiskelijoita on ilmoittautunut jo yli 20. On sisäisesti palkitsevaa, että työ menee eteenpäin. Viidakossa on herätystä ja nyt on taottava, kun rauta on kuumaa. Uskon että Jumala lisää joukkoamme, niin että selviämme myös taloudellisesti haasteista, työhän on Jumalan.

Kuvat: Hanna Eriksson
Teksti: Pekka Paukkala

tiistai 28. tammikuuta 2014

Marlene

José, Marlenen mies, kuvassa vasemmalla kitaran kanssa ja Marlene itse kuvassa oikealla.
Marlene on 34-vuotias intiaaninainen Bella Vistasta. Mies toimii opettajana Modaña-nimisessä kylässä. Modaña on Napo-joen rannalla noin 15 kilometriä Bella Vistasta alavirtaan. Marlene tuli uskoon jo pikkutyttönä. Myös José, Marlenen mies, on ollut uskossa lapsesta saakka. Mies on mestitsi ja hän on syntynyt Napon läänissä. Molemmat kuuluvat Bella Vistan seurakuntaamme. Marlenella ja Josélla on kolme lasta.

Marraskuun loppupuolella Marlene, José ja heidän 10-vuotias poikansa lähtivät kalastamaan joelle. Aikansa kalastettuaan mies ja poika jäivät rannalle ja Marlene lähti vielä yksikseen kanootilla nostamaan verkkoja. Kun hän oli nostamassa verkkoja veneeseen, Marlene ei huomannut, että kanootti lähestyi suuren kiven takana olevaa voimakasta pyörrettä. Kanootti ajautui suoraan pyörteen imuun. Se oli niin voimakas, että imaisi koko kanootin kitaansa ja Marlenen syvyyksiin. Nainen pelästyi nopeaa tapahtumaa niin, että imaisi vettä sisäänsä. Pää osui voimalla suuren kiven kylkeen ja taju alkoi hiipua veden alla. Marlene oli varma kuolemastaan. "Auta Jeesus", oli se lyhyt rukous, joka nousi ihan automaattisesti mieleen.

Ensin kaikki ympärillä pimeni täydellisesti, sitten yhtäkkiä kirkkaus tuli ympärille ja Marlene siirtyi kuin toiseen maailmaan. Kirkkauden keskellä oli hohtavat portaat, jotka johtivat ylös korkeuksiin. Portaiden yläosa oli kuin kirkkaan pilven peitossa. Pian tuon valoverhon läpi astui häikäisevän kirkkaisiin valkeisiin vaatteisiin puettu mies, Jeesus. Siksi Marlene hahmon tunnisti. Oli vain hyvä olla. Marlene ei enää tiedostanut olevansa joen pohjalla, veden alla. ”Sinulla on vielä paljon tehtävää”, sanoi rakkautta säteilevä kirkas hahmo. ”Vielä et pääse kotiin”. Pian sanojen jälkeen Marlene tunsi, miten voimakkaat kädet tarttuivat kainaloiden alle, ja hänet nostettiin pintaan. Lähellä oli kanootti, ajautuneena rantaan. Marlene ui sen luokse ja nousi kanoottiin. Vasta kotona ruumis alkoi vapista ja samalla sisin iloita. Jumala armossaan oli pelastanut hänet. Kotona vietettiin koko ilta ylistys- ja rukousjuhlaa.

Kuva ja teksti: Pekka Paukkala

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tervetuloa Missio Ecuadorin sivuille!


Kuvatekstit vasemmalta oikealle: Tanssiesitys eilen 25.1. // Saavutaan kanootilla Bella Vistaan // Bella Vistan väki tauolla ennen kokousta // Zoilan lapset // Margarita ja Elsa esiintyvät // Eeva laittamassa ruokaa // Misahuallin turismia // Tanssiesitys eilen 25.1. // Rantapensas kukkii // Saavutaan kanootilla Bella Vistaan // Kana poikineen // Kulkuneuvoja kaikenlaisia // Misahualli eilen 25.1. // Bella Vistan pikkutyttö // Waorani-nainen // Kaakaon kuivatusta // Ilmastoitu keittiö // Kalastusta heittoverkolla Bella Vistassa

Kuvat: Pekka Paukkala

Synnytys

Saul, Zoila ja pikkunökö.
José (kitaristi), Saul, Zoila ja heidän tyttärensä sekä Marlene.
Elettiin tammikuun toista viikkoa 2014, kun Saulin vaimon, Zoilan, synnytyksen aika koitti. Synnytys käynnistyi huomattavasti oletettua pikemmin. Kotona Zoila-vaimon lisäksi oli ainoastaan Saul. Ei ollut aikaa lähteä hakemaan kyläkätilöä tai mennä joen toisella puolella sijaitsevaan terveyskeskukseen. Lapsi päätti tulla nyt ja heti. Itse synnytys sujui suhteellisen hyvin. Zoilalla oli ennestään kaksi lasta, eikä hän hätääntynyt, vaan ponnisti rauhallisesti Saulin auttaessa lasta maailmaan. Sitten vaimo alkoi hikoilla kylmää hikeä ja koko ruumis valahti hervottomaksi. Pian ei pulssia tuntunut. Saul romahti polvilleen ja huusi suureen ääneen Taivaallista Isää apuun. Saul rukoili pitkään ja niin sydämen pohjasta kuin vain ihminen voi.

Kului hitaita ja tuskaisia minuutteja tolppien päälle rakennetussa intiaaniasumuksessa. Saul koki sydämessään kauhun hetkiä, kun pimeyden voimat valtasivat huoneen ja ilkkuivat vieressä. Usko oli testissä. Testissä, jossa oli rakkaan ihmisen henki vaakakupissa. Mutta Saul luotti Jumalaan ja jatkoi huutamista. Joidenkin minuuttien kuluttua vaimo avasi silmänsä ja hengitti kiihkeästi. Silmät olivat vielä hetken näkyvän todellisuuden tuolla puolen, mutta sitten kasvot kääntyivät Sauliin ja silmiin tuli eloa. Kasvot sulivat kauniiseen hymyyn ja pian vaimo kertoi Saulille toisesta todellisuudesta.

Hänen eteensä tulivat suuret ja kauniit tikapuut, ja hän lähti nousemaan ylöspäin. Nouseminen ei ollut sellaista ihmisen punnertamista puolalta toiselle, vaan kevyttä, helppoa ja nopeaa. Pian hän saapui taivaan sisääntulosaliin. Se oli kaunis, korkea ja laaja. Vaikea kuvattavaksi, mutta siellä oli syvä ilo ja rauha. Sinne olisi tahtonut jäädä. Kaikki murhe oli kaikonnut sydämestä ja tunsi pääseensä johonkin sellaiseen, jota ei maassa ollessaan osannut edes kuvitella. Paikka valtasi koko mielen ja oli äärettömän hyvä olla. Pian saliin astui kookas mieshenkilö. Zoila ei tiennyt oliko kyseessä enkeli vai itse Jeesus. Sanoma oli kuitenkin selvä: "Rakas lapseni, sinun aikasi ei ole vielä tullut. Sinulla on vielä tehtävää alhaalla maan päällä ja pian palaat kotiisi." Tapauksesta kertominen nosti vedet silmiin. Helposti kohosi kiitos lehtikaton läpi kohti taivaita. Oli helppo sanoa, että Jeesus rakastaa, Jumala on ihmeellinen. Tapaus ei vahvistanut vain Saulin perhettä, vaan koko kylää.

Kuvat ja teksti: Pekka Paukkala