lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kuulumisia

Taas perillä Ecuadorissa.
Misahuallin apinoita.
Misahuallin rantaa.
Saapuminen kentälle

Saavuimme (Eeva ja Pekka Paukkala) kentälle pitkän tauon jälkeen 24.02. Ramiro oli kentällä vastassa ja Misahuallissa Hanna Erikssonin kanssa ehdimme vaihtamaan kuulumisia muutaman päivän ajan. Lento sujui hyvin ,mutta täällä meidät otti vastaan viidakon kuuman kostea syleily. Kaikki talossa säilytyksessä olleet vaatteet haisivat niin vahvasti homeelle, että hengitys tukkeutui hetkessä. Alkoi vaatteiden tuuletus, sillä vesiputkistossa ei ollut riittävää painetta pesukoneelle. Jossain sementtilattian alla oli suuri vuoto. Pian ei saatu enää suihkuakaan, vaan pesu-, tiski- ja muu käyttövesi kannettiin ämpärillä. Heti auton toisella käyttökerralla bensapumppu levisi. Auto piti hinata Tenaan ja korjata siellä. Kotona alkoivat putkityöt. Vedin uudet putket pinta-asennuksena Ramiron auttaessa. Pankkitili oli suljettu, koska ei sitä ei oltu käytetty. Avaamiseen meni viikko. Tahmeita olivat ensimmäiset kolme viikkoa. Alkuvaikeudet selätettiin. Nyt vesi toimii, vaatteet ja talo on pesty, auto korjattu ja työt aloitettu. Mikäpä niitä oli jatkaessa, kun poissaolomme aikana työ oli ollut hyvissä ja osaavissa käsissä. 

Tynnyriuuni, alta ja päältä lämmitettävä.
Saul tekee taikinaa.
Valmis taikina.
Eeva pyörittelee leipiä.
Leivänpaistoa vanhassa öljytynnyrissä

Esitän työstä tilanneväläyksiä. Siten pala palalta rakentuu elämämme arki.  Pyhäkoulussamme on lapsia usein päälle seitsemänkymmentä. Heitä tulee pitkistä matkoista ja jopa toisista kylistä. Lapset ovat sunnuntaisin jumalanpalveluksen alun paikalla, sitten he menevät kuulemaan omaa opetustaan ja lopuksi heitä ruokitaan. Milloin on soppaa, velliä, leipää tai muuta ravintoa. Kuvasarjamme on siitä kerrasta, kun teimme leipää. Vanhemmiston puheenjohtaja Saul toimi leipurimestarina. Oli oppinut taidon armeijassa. Jauhot valutettiin pöydälle ympyrän muotoiseksi valliksi. Keskelle kraatteria laitettiin vesi, munat, kohotusaine ja suola. Sitten vain sekoittamaan taikinaa itse tehdyn pöydän päällä. Kun taikina oli valmis, se jätettiin kohoamaan. Eeva pyöritti kakkaroita taikinasta ja veljet lämmittivät uunia. Jaloillaan seisovan tynnyrin alle ja päälle viritettiin tuli. Kun tynnyri oli riittävän kuuma, sisään laitettiin kaksi pellillistä leipiä. Paistoaika 10 minuuttia. Valmiita leipiä tuli reilusti toista sataa. Täytyy todeta, että olivat parempia kuin Misahuallin kaupasta ostetut. Leipien kera lapsille tarjottiin canelapuun lehdistä keitettyä yrttiteetä.

Bella Vistan pyhäkoululapsia.
Sisään sopii kaksi peltiä.
Yksi onnellisista syöjistä.
Vierailu Suomesta

24.3.–12.4. välisenä aikana saimme pitää nuorehkoa suomalaista sairaanhoitajaa Jonnaa vieraanamme. Bella Vistan lisäksi kävimme rakkailla vuorillamme Ibarran lähellä. Siellä teimme aikoinaan työtä 11 vuoden ajan. Saimme nousta Cashalomaan, josta näkyi koko Ibarra, Yahuarcocha-järvi ja paljon muuta. Näimme muutamia lampaitamme ja Jonnakin sai tutustua Andien kansaan. Cashaloman lisäksi kävimme Magdalenassa ja Zuletassa, josta Ramiron isä laittoi pojalleen säkillisen perunaa, toisen maissintähkiä Misahualliin tuotavaksi. Quitoon mennessä poikkesimme Otavalossa, jossa lauantaisin on koko Etelä-Amerikan suurimmat intiaanimarkkinat. Jonnan lähtöpäivänä sunnuntaina kävimme Mitad del Mundolla.

Jonna Bella Vistassa.
Jonnan kanssa päiväntasaajan päällä.